Halkotalkoot

Puutalkoot aikojen alusta tähän päivään. Kuvat ovat eri vuosilta tarkoituksella sekaisin


Seuran puutalkoista Onaksessa on muodostunut tapahtuma isolla T:llä. Vuosien mittaan siellä on käynyt lukuisa määrä ihmisiä nauttimassa syksyisestä Onaksesta, ruumiinliikunnasta, jota puiden kantaminen tai raahaaminen metsästä ja halonhakkuu tarjovat sekä tietenkin vuoden viimeisestä mahdollisuudesta käydä Onaksen saunassa. Ensimmäiset talkoot pidettiin 13.11.1993 lauantaina. Myöhemmin talkoopäiväksi vakiintui Pyhäinpäivä loka-marraskuun vaihteessa. Osallistujien määrä on vaihdellut vuosittain. On ollut vuosia, että useampikin olisi mahtunut mukaan, mutta myös vuosia, jolloin on jouduttu “mattimyöhäisille” sanomaan, että valitettavasti veneet ovat jo täynnä. Alussa talkoisiin mentiin Spjutsundin laiturista “Lollo” ja “Uikku” veneillä. Myöhemmin Kalkkirannan laiturista Pirttisaaren yhteysveneellä.


Tämän näköistä porukka on ollut vuodesta toiseen. Urakka on takana. On saunottu ja kotimatka alkaa. Eräänäkin kertana joskus vuonna yksi tai kaksi saatiin syödä paluumatkalla Jukan(Uikku) ja Riston(Lollo) savustamaa vastapyydystettyä kuhaa! Perinteeksi muodostui heti alusta alkaen se, että veneilykauden viimeinen kirjaus saarisataman vieraskirjaan oli talkoolaisten viesti. Sieltä voi nyt jokainen käydä lukemassa millä mielellä porukka on kotiin lähtenyt.

Pekka Samonen kertoo puutalkoiden alkuvaiheesta: “Löysin päiväkirjasta merkinnän – ekat puutalkoot, joista päätettiin ylimääräisessä/syyskokouksessa 10.11.1993 (eduskunnan hallintojohtaja) Kari Ahosen johdolla. Talkoot pidettiin 13.11. lauantaina.” “…Mukana olivat Aulikki, Terttu ja Mauri, Anneli ja Harri Grönforss, Seppo Murto, Hannu Tuomikoski, Seppo Kauhanen, Esko Heiskanen, Jorma Salmela, Mirja ja minä, siis 12…”

“Uskon, että ajatus puutalkoista syntyi luonnostaan heti kun oli rakennettu saareen viisi tulisijaa. Kuljetusidea perustui työkaverini Jukka Savolaisen pitkään veneilykauteen ja omien veneiden saamiseen sitä ennen talvikuntoon. Jukan kaveriin Launiaisen Ristoon tutustuin 80- luvun alussa, kun rakennettiin veneitämme koko talvi saman sähköjohdon päässä, Puotilan telakka-alueella. Kehtasin ehdottaa kuljetusta Jukalle, koska olin vastavuoroisesti lainannut hänelle Takalan laatimaa Onaksen vuokrasopimustamme heidän oman Utterörenin kimppa-alueen vuokraamista varten. Kaveruuksista voi kehittyä ystävyyttä, joka on hyödyllistä molemmille.”

Talkoolaiset olivat vapaaehtoisesti mukana, mikä tarkoitti sitä, ettei sinne tultu vetelehtimään, vaikka selkää pitikin aina välillä suoristaa. Joinakin vuosina tosin metsässä tai rannassa olleen puun määrä hirvitti, kun tiedossa oli että aikaa ei ole kuin neljä tai viisi tuntia.

Klapia syntyy..


Kuten edellisten sivujen kuvista näkyy, porukka oli useimmiten hyvin miesvoittoista. Mutta naisiakin on ollut mukana, eikä suinkaan ainoastaan keittiöhommissa. Ruokailun hoito on kuitenkin talkoolaisten keskuudessa erittäin arvostettua, koska tunnetusti työtä tehdessä tulee nälkä.

Esimerkiksi Aulikki Kosten ja Heikki Kettusen lammaskaalit ja Heikin lohikeitto ovat talkoolaisten mielessä saaneet suorastaan legendaarisen maineen.

Kyllä se pölli tuli metsästä naistenkin voimilla hakuupaikalle, eikä rungon katkaisuun välttämättä tarvittu konesahaa.



Tässä sitä savottaa olisi. Sitten vaan ensin poikki…

… paksummat pätkittiin moottorilla ja ohuemmat saatiin poikki käsinkin



“Tuulen kaatojen” kanssa jouduttiin myös karsintahommiin. Oikealla Seppo Kauhanen. Vasemmalla ??, Hannu Tuomikoski ja tuleva metsurin alku.

Seppo Murto karsii ja Terhon Mauri taas on laiska ja yrittää useampaa runkoa kerralla.



Moottoroitujen sahojen kanssa tuli silloin tällöin myös ongelmia. Murron Seppo ihmettelee mikä ??:n sahassa on vikana.

Takalan Hannu on löytänyt vian itse.

Sitten vaan kirveet heilumaan ja klapia syntyy. Jonain hetkinä ilma oli niin sakeanaan klapeja ja kirveitä, että Raution Outikin katsoi viisaimmaksi mennä puun taa piiloon.



Tällaisien näkymien jälkeen oli mukavaa mennä saunaan.

Joskus puuta oli niin paljon, että kaikki ei mahtunut liiteriin. Kauhasen Seppo tekee pinoa. Loput kerättiin lainapeitteen alle saunan seinustalle odottamaan kevättä.



Talkooporukoita eri vuosilta. Kuvat eivät ole muussa kuin epäjärjestyksessä.

“Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit…”