Toteemi

Ihmisellä on ollut tapana luoda itselleen, perheelleen ja heimolleen suojelushenkiä ja suojelusesineitä, on tehty pyhäinkuvia; tekopyhiä?! Näitä esineitä on kaiverrettu puusta, kivestä, luusta ja niitä on tehty jalokivistä ja jalometalleista ja lähes kaikista materiaaleista mitä kullakin alkuperäiskansalla on ollut käytössään. Näille esineille on ollut yhteistä se että ihmiset ovat antaneet niille kuvitellun voiman joko suojella pahalta, tuottaa hyvää metsästysonnea tai satoa tai muuten vaan olla kantajansa suojelija ja onnentuoja. Voisi ajatella ettei kyseisenlaisen esineen tekemiseen voisi olla parempaa materiaalia kuin 150 vuotta hautausmaalla kasvanut tervaleppä. Tuollainen puu on vuosisatain aikana imenyt kasvunsa niiden lukuisien hyvän- ja pahantekijöiden maatuneista tomumajoista ja sieluista, jotka hautausmaalle ovat päätyneet.

Kuin sattuman kauppaa päätyi tuollainen puunköriläs Kimmon avustuksella Onaksen rantaan suuren polttopuuläjän mukana. Ja edelleen kuin sattuman kauppaa säilyi se hengissä ja kokonaisena Heikin ja muiden vimmaisten moottorisahamiesten saunapuusavotasta. Näiden sattumien jälkeen alkoi tuntua siltä ettei tätä runkoa ollut tarkoitettu poltettavaksi, vaan johonkin tärkeämpää tarkoitukseen.

Onas. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.

Niinpä sitten eräänä päivänä pakkasin veneeseen kirveen, höylän, sahan, taltan ja nuijan. Astelin tuon tukin viereen ja katsoin syvälle ydinpuuhun saakka löytääkseni sieltä sen hengen joka piti esille kaivettaman. Ensimmäisen kirveeniskun jälkeen kaikki olikin selvää; jotenkin työn edetessä tiesi mitä veistettäisiin seuraavaksi. Niin työ eteni ja lopulta veisto-osuus olikin jotakuinkin valmis. Puusta oli löytynyt korkeaotsainen, suurisilmäinen ja kahdella suulla hymyilevä hahmo. Olin iloinen ettei siinä ollut kätkettynä mitään paholaisen oppipoikaa vaan selvästikin hyvän haltijan sielu oli jättänyt jälkensä tähän runkoon.

Onas. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.
Esiin veistettynä

Mutta että se oli raskas; aivan kuin kaikki hautausmaan synnit olisivat lastatatut tähän hahmoon. Tarvittiin 10 raavasta miestä ja rullia ja taljoja jotta saimme sen siirretyksi rantakalliolle. Siinä hikoili ainakin Hannuja, Ville, Olli-Jussi, Tommi, Sakke ja Mika ja varmaan Väiskikin oli mukana, ja Riitta kuvasi.

Onas. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.
Onas. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.
Ei mikään pieni pölli. Ja hymy on herkässä.

Onas. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.
Alun perin oli ajateltu sitä korkean laiturin päähän, mutta jostain syystä se jäikin keskeisemmälle rantaosuudelle; ehkä tällekin oli oma selityksensä. Melkein kuin Iwo Jima.

Tapahtui niinä päivinä kun Kommodorina toimi Martti Asunmaa, että Toteemi juhlallisesti luovutettiin Merihaan veneseuralle.

Tuliko siitä suojelushenki, tehty pyhä; tekopyhä?! Teko siitä ainakin tuli kaikille niille kymmenille jotka olivat mukana projektin eri vaiheissa, mutta pyhyys jää kyllä arvailujen varaan. Entä tuottaako se onnea tai hyväntuulisuutta?! Ainakin näiden muutaman vuoden aikana on se saanut ihmiset pikemminkin hymyilemään ja hyväntuulisiksi kuin pahantuulisiksi. Siksi uskoisin että sillä on Toteemin määreen mukainen voima vaikuttaa ihmisiin. Etenkin kun veneilijälle tuo hyväntuulisuus on hyvä termi; varsinkin purjeveneilijälle.

Onas. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.

Oli vuosi vierähtänyt ja Toteemi oli asettunut paikoilleen; oli tullut aika saattaa se valmiiksi. Tarvittiin väriä. Villen avustuksella Toteemi maalattiin 10-11.08.2007.

Ja siellä se nyt sitten ylväänä seisoo toivottamassa hyviä veneilysäitä kaikille merenkulkijoille; mutta ennenkaikkea tietysti MVS:n aluksille; se Juteemi.