Silakkafestarit

Teksti ja kuvat Riitta Saksanen ja Mauri Terho

Seuraavat kuvat kertovat pidettiinkö lupaukset…

Lisää…

Silakkapihvit:

Silakkafileitä oli 6 kiloa. Miten ne pihvit sitten tehtiin? “Helppo nakki” sanoi Virtasalon Heli “suolaa, tilliä ja ruisjauhoihin valkopippuria”. Maustamisen ja ruisjauhoissa pyörittelyn hoitivat Heli, Kosten Aulikki ja Makkosen Roosa.




“Muista sitten mainita, että ne paistettiin voissa, eikä öljyssä”, totesi Ilanderin Tarja, joka kantoi päävastuun paistamisesta Syrjälän Päivin kanssa.

Silakkaa oli kaikkiaan 12 kiloa, osa paistettiin, osa savustettiin ja osa halstrattiin.

Paistetut silakat:

Tässä Terhon Terttu käytti vanhaa, perinteistä silakan paisto-ohjetta. Ota silakkaa niskasta kiinni, väännä pää irti, työnnä sormesi silakan vatsaan ja poista “sisuskalut”. Pyörittele ruisjauhoissa. Kylmään pannuun laitetaan sian ihraa (läskiä) pieninä paloina, niiden annetaan tiristä ja kun pannu on kuuma lisätään voita paistamiseen. Silakat ladotaan riviin kuumalle pannulle. Laita silakat niin, että toisen mahapuoli katselee toisen selkää ja pääpuoli katselee toisen pyrstöä. Näin ne on helppo kääntää isolla paistinlastalla kaikki yhdellä kertaa.


Silakoiden perkaamiseen osallistui useampikin, mutta ainakin Kosten Aulikki ja Terttu. Makkosen Roosa hoiteli jauhottamisen ja Terttu ja Tertun mies paistamisen. Kahta pannua käyttäen silakat saatiin paistettua ajoissa.

Savustetut silakat:

Huotarin Kimmo ja Saksasen Olli-Jussi hoitelivat savustuspönttöä. Savustaminen on vähän niinkuin kalastaminenkin, kukaan ei halua kertoa sitä parasta niksiään muille…

Sinappisilakat:

300 g silakkafileitä, 3 dl vettä, 1,5 dl Rajamäen viinietikkaa, 0,5 rkl suolaa.

Kastike:

3 rkl sinappia, 3 rkl sokeria, 2 tl suolaa, 1 rkl Rajamäen viinietikkaa, 0,75 dl vettä, 0,5 dl öljyä, Silputtua tilliä.

Leikkaa silakkafileet pitkittäin kahtia tai jätä kokonaisiksi fileiksi. Sekoita vedestä, viinietikasta sekä suolasta liemi ja kaada se kalojen päälle. Anna kalojen maustua liemessä 2-3 h ja valuta liemi pois. Valmista kastike sekoittamalla sinapin joukkoon muut aineet yllä olevassa järjestyksessä. Kaada kastike kalojen päälle ja anna niiden maustua vuorokausi ennen tarjoamista.

Suutarin lohi:

500 g nahallisia silakkafileitä, sipuli, porkkana, laakerinlehtiä (2-3 kpl), maustepippureita (n. 10 kpl), valkopippureita (n. 10 kpl), 1 dl etikkaa, 1 dl sokeria, 2 dl vettä.

Etikka keitetään ja jäähdytetään sokerin sekä veden kera. Rullaa silakkafileet, lado ne sopivaan kannelliseen astiaan, kaada liemi ja lisää porkkanat, laakerinlehdet,pippurit ja sipuli. Anna maustua yön yli jääkaapissa.

Nämä ovat Kimmon äidin antamia ohjeita. Perinteet siis kulkevat paitsi isältä, myös äidiltä pojalle…


Kimmo tuo savusilakat pöytään ja Syrjälän Päivi asettelee Kimmon tekemät silakat tarjolle. Ja hyviä olivat sekä savustetut, että muilla tavoilla maustetut.

Halstratut silakat:

Saksasen Olli-Jussi hoiti halstrauksen. Eikä siitäkään hommasta paljoa kerrottu… Mutta kaikki kehuivat tulosta…

Lisukkeina oli keitettyjä pottuja ja pinaattiperunamuhennosta ála Heikki Kettunen, kuullotettua sipulia ála Satu Kerppilä ja Avikaisen ruisleipää.


KokkiKetun pinaattiperunamuhennos:

Keitä suolavedessä kuoritut perunat kypsiksi, poista vesi. Laita pinaatinlehtiä pannulle, lisää voi ja kypsennä lehdet kevyesti. Poista kypsytetyistä lehdistä ylimääräinen rasva ja vesi. Siis “kuivaa pinaatinlehdet” etteivät ne ole vihreää “mössöä”. Pilko lehdet veitsellä ja lisää perunoiden joukkoon. Lisää seokseen reilusti voita ja survo seos “karkeaksi”, älä tee siitä hienorakeista perunamuusia. Muhennoksen nimeksi sopisi paremmin “pinaattivoipotut”. Älä käytä kermaa, ei ylimääräistä vettä, eikä muutakaan nestettä. Sitten syömään. Huomaa! laktoositonta ja/tai hyla-maitoa ja voita voi käyttää, mutta kaloreja ei voi laskea (sama koskee jouleja. toim. huom.)

Kuullotetut sipulit:

Pilko sipulit joko renkaiksi tai ohuiksi suikaleiksi. Laita pannuun tai kasariin voita ja laita sipulit sekaan. Hämmennä jatkuvasti. Kun sipulit ovat kullankeltaisia, kaada ne tarjoiluastiaan. Älä anna sipulien ruskistua.

Lettuja nautittiin myöhemmin illalla kaiken muun hauskan jälkeen. Niitä paistoivat ainakin Syrjälän Päivi, Mäenpään Hannu ja tietysti lettumestari itse.

Ketun letut:

Maitoa, kananmuna, jauhoja.

Tee lettutaikinan pohja normaaliin tapaan. Lisää seokseen suola, siirappi ja sulaa voita. Käytä voita ja siirappia runsaasti. Paistamisessa käytä voita, älä kursaile sen kanssa. Muista, ennen kuin kaadat lettutaikinan pannuun huolehdi siitä, että voi on ruskistunut reilusti. Sitten syömään. Ja paistolämpötilan säätökin on taidetta… ainakin puuhellalla…

Koristelut:

Syrjälän Päivi teki pöydille kauniit kukkakorit. Toivosen Anneli ja Mäenpään Eila koristelivat laiturit paperilyhdyillä.


Värivalot oli hankkinut Kettusen Heikki ja niiden palamisesta huolehti aggregaatti, josta yllättäen loppui polttoaine naisten ollessa saunassa…


Oli mukavaa kävellä valaistua laituria pitkin keittokatokselle kauniisti katettujen pöytien ääreen, jotka notkuivat herkullisista silakkavuorista.


Eikä porukkaa tarvinnut kahdesti kutsua…


Kun silakat “oli pantu tuulen varjoon”, niin alkoi Kommodorin tietokilpailu. Sen hoiti Salmelan Jorma apunaan Kerppilän Satu ja Kettusen Heikki. Kysymykset koskivat lähinnä Suomen majakoita (“Kuinka korkea on Söderskärin majakka?”), mutta myös musiikkia (“Montako Bachia musiikkimaailma tuntee?”). Koska MVS pyrkii kaikessa toiminnassaan ekologisuuteen, niin se otettiin tietokilpailussakin huomioon. Mäyräkoiran kotelo pääsi uusiokäyttöön kun tulokset kirjattiin sen sisuksiin.

Kisa oli tiukka. Paras majakkatietous oli Dollarit-joukkueella. Toisesta sijasta jouduttiin lisäkysymyksiin ja vasta kolmas kysymys ratkaisi kakkostilan “Voittajille”. “Winnersien” oli tyytyminen peränpitäjän osaan.

“Hyvän Tuulen Toteemin Optarikisan” palkinnot jakoi radan suunnittelija Lehtisen Jukka. Cup-systeemillä käydyn kisan voittajaksi purjehti Kaj Leino. Mutta nopeimman ajan ajanottajana toiminut Mäenpään Hannu merkkasi Duusin Markukselle.



Ilta jatkui vapaamuotoisen seurustelun merkeissä. Yömyöhäisellä oli mukava kävellä valaistua laituria pitkin veneen läpimään kajuuttaan ja kellistyä oman armaan tai nukkumatin viereen.