Itämerelle 2007

Heikki Kettunen

Vaihtoehtoina olivat Ahvenanmaan pohjoiset erämaasaaret tai Ruotsin itä-rannikko. Lähtöpäiväkin oli auki. Laajasalon remontti viivästyi viivästymistään, mutta oma ranta ja satama antoi merielämyksiä joka päivä ilman suurempia suunnitelmia. Aamulla uimaan ja sitten omaan saunaan, ei tarvittu Onasta eikä Lehtmaa. Sitten kesäkuun 30 päivä lauantai iltapäivällä päätettiin, että nyt kyllä lähdetään ja suoraan Lehtmaan ja sieltä sitten Gotlannin kautta Ruotsin itä-rannikolle. Sovittiin, että Lehtmassa katsellaan säät ja päätetään sitten menemmekö ensin Ventspilsiin ja sieltä Gotlantiin vaiko suoraan pohjoisen kautta Gotlantiin. Päätettiin palata kotiin n. 3 viikon kuluttua. Siinä kaikki mitä suunniteltiin. Jääkaapista kaikki ruoat veneeseen, lähibensikseltä 60 l. naftaa tankkeihin, kolme kottikärryllistä vaatteita, purjeita, köysiä ja purjeita veneeseen ja köydet irti.

Legi 1: 29.6.: Kotisatama-Suomenlinna: 7 mailia

Kello 23.45 vene irtoaa kotisataman laiturista. Kivat fiilikset päästä taas reissuun “ties minne”. Ajo Suomenlinnaan kestää pitkään, mutta kaikki vie länteen päin. Suomenlinnassa 01. 15, leimat paperiin ja koneella kohti Lehtmaa. Ensimmäinen todellinen legi alkoi.

Legi 2: 29.-30.6.: Suomenlinna-Lehtma: 79 mailia

Lauantai vaihtuu sunnuntaiksi. Osan matkaa saamme ajaa purjeilla kohtalainen tuuli ja vene kulkee 5-6 solmun nopeudella. Aamulla tuuli jatkaa suotuisasta suunnasta ja matka taittuu. Ohitamme Osmussaaren ja muutaman tunnin kuluttua Tahkunan majakka piirtyy taivaanrantaan. Vielä 4 tuntia ja sitten olemme Lehtman edustalla. Varustelemme veneen satamakuntoon hyvissä ajoin, mutta korkean aallokon vuoksi päämanoverit säästämme aallonmurtajan suojaan. Satama-altaassa isopurje alas, kiinnitysköydet paikalleen ja ajo poijuun. Kello on 15.10 ja olemme satamassa. Sähköt veneeseen, passit Piirivalveelle saunavuoro tilaukseen ja sitten vielä satamajärjestelyt järjestelyt veneessä. Ilma on lämmin, aurinkoinen ja satamassa levollista meininkiä. Takana onnistunut, mutta aika rasittava legi. Saunaan ja uimaan klo. 18.15 sitten syömään.

Maanantai 1.7.: Lehtma

Aamu-uinti, aamupala ja muuta pientä askaretta. Taxilla Kärdlaan ja kauppaan. Ostettavaa riittää, vaikka mitään ei oikeastaan puutu. Kauppalapussa vähän ruokaa ja tilpehööriä, mutta kauppakassit painaa. Taxilla takaisin satamaan. Sauna (edelleen Itämeren paras) tilataan 20.00 ja se saattaa olla viimeinen kerta Lehtman saunassa, sillä saunarakennus on myynnissä ja kapakkakin auki enää vain tämän kesän. Satama on jotenkin kaupan ja uudistumisen kohteena, mutta miten, vaikea saada selkoa. Säätieto lupailee kohtalaista tuulta, mutta hyvästä suunnasta ja päätämme lähteä aamulla pohjoisen ja avomeren kautta kohti Gotlantia. Pikä legi edessä, joten petiin ja aamulla matkaan..

Legi 3: 2.-3.7.: Lehtma-Fårö: 142 mailia

Tiistai alkaa lähes tyynenä ja lämpimänä. Pilvetön taivas ja klo. 08.10. jätämme Lehtman. Marita nukkuu lähtiessämme, mutta heräilee heti aallonmurtajan jälkeen. Matka jatkuu koneella ajaen, tuulta ei ole. Sitten tuuli viriää ja nostamme purjeet. Reipasta ja tasaista menoa aina klo. 20.00 saakka. Sitten koillinen taivas tummentuu, ensimmäiset sadepisarat saavat kaivamaan esiin sadevarustuksen. Tuuli yltyy ja n. tunnin kuluttua on pakko reivata, ottaa genua sisään ja odotella, että päästäisiin mustan pilven alta pois. Toive ei toteutunut, sillä tuuli kiihtyy kiihtymistään ja nyt olemme tosi paikan edessä. Olemme myrskyssä pimeällä merellä. Tuuli ulvoo, aalto hajoaa harjaltaan sumuksi. Ei voi muuta kuin tuijottaa mittareihin ja pitää vene suunnassa. Tunnit kuluu ja myrsky jatkuu, nyt on tosi paikat Dulcineassa. Yöllä on pakko miettiä vaihtoehtoja suunnan suhteen, mutta keskellä Itämerta vaihtoehtoja on sittenkin vähän. Vene pysyy jotakuinkin halutussa suunnassa, mutta vaatteiden vaihdon vuoksi on pakko ajaa kohti länttä, automaatista on apua vain tässä suunnassa. Aamuyöstä tuuli vähän helpottaa, mutta pysyy silti yli 17 m/s, sataa, väsyttää, vaatteet on märkänä. Veneessä kaikki kamat lattialla hujan hajan. Otan isopurjeen alas ja siirrymme koneajoon. Kauheaa menoa, sillä aallokko on tosi korkea ja agressiivinen, mutta nyt pystyy ja hieman huilaamaan. Muutaman pienen kurssikorjauksen jälkeen kohti Fårötä, sillä pidemmälle emme jaksa. Kurja meno jatkuu tunti tunnin jälkeen. Tuuli on kovaa, mutta otan hieman genuaa ulos, jotta menoa voisi hieman tasoittaa. Klo. 10.20 saavumme Fårön pohjoisessa olevalle waypointille, mutta siltäkin on vielä matkaa Lauternin satamaan yli 15 mailia. Koilinen tuuli jatkaa tuivertamistaan, eikä Fåröstä ole vieläkään suojaa. Vielä pari tuntia ja sitten hieman helpottaa, aallokko pienenee ja lasken koko genuan ulos. Vielä tunti ja sitten käännymme Lauternin sataman lahteen ohi aallonmurtajan kärjen ja vene kiinni satamaan. Vihdoinkin perillä. Satamassa saamme sankarivastaanoton, sillä muista veneistä seurataan saapumistamme ja kysellään millaista merellä oli, sillä satamassakin oli ollut pientä painetta myrskyn vuoksi. Silmiä kirvelee, jalat ja kädet tärisevät, auringon lämpö alkaa vaikuttamaan, mutta sittenkin laitamme vielä veneen kuntoon myrskyn jäljiltä. Valmistamme aterian ja käymme rauhattomille päiväunille. Takana on 147 mailia, 26 tuntia ja hurja kokemus meren äkkinäisestä muuttumisesta liplattavan aurinkoisesta, myrskyisän ärjyväksi, vuoristoradan kuoppaiseksi ja loputtoman rannattomaksi. Olipa legi.

4.7. Torstai: Fårö, Lautern

Väsymys alkaa hellittää. Aamulla lähden kävelemään Fårön länsirannalle. En tiennyt, että se oli ulkokuntalaisilta kiellettyä luonnonsuojelualuetta, upeaa ja jylhää kalkkikivirantaa. Kallioiden seinämissä fossiileja, meri rannalta monissa eri väreissä, monilajinen joukko lintuja. Kaikkialla äärimmäinen luonnon hiljaisuus ja rauha. Kuljeskelen rannassa ja nousen sitten maantielle, sieltä metsään ja mansikkapaikkaan. Syön ja kerään metsämansikoita, tuliaisia Maritalle.Veneellä on lappu Maritalta, “lähdin etsimään sinua”. Soitan ja niin sovimme tapaamispaikaksi lähimmän baarin (matka n. 2 km). Syömme ravintelissa ja katselemme paikkoja. Kyselemme kauppaa ja saamme vastaukseksi n. 1.4 “miiliä”. Mitään kauppa ei kuitenkaan löydy ja niin jatkamme matkaa Fårön kirkolle, eikä sielläkään ole kauppa. Kirkosta tsekataan hylkeenpyytäjän tekemä votiivitaulu. Lähikapakassa otamme pientä purtavaa. Ainoa kauppa koko kylässä oli “luomuvihanneksia myydään” ja niitä ostamme 100 skr:llä. Anutlaatuinen itsepalvelu, ei ketään autotallimyymälässä, vain lappu ota itse ja maksa lippaaseen. Näin Ruotsissa. Nyt takaisin satamaan. Tienviitta Lautern 7 km kertoo koko totuuden, kävelymatkaa koko päivälle kertyy n. 20 n. km, joten kyllä se lenkistä kelpaa. Veneellä rättiväsyneenä ja Maritalla ihan oikea rakko jalassa.Pääsemmekö jatkamaan matkaa ja minne? Tuuli pysyy edelleen kovana. mutta päivä aurinkoisena ja lämpimänä päivälle ei ole lähimaisemissa, joten takaisin veneelle. Maximi tuuliarvot pohjoisesta 14 m/s. Se on liikaa, emme lähde enää ehdoin tahdoin liian kovaan tuuleen, nyt pitää päästä helpommalla. Käymme uimassa, syömme viimeisiä ruokia kaapeista, ja ainahan pannukakun saa värkättyä. Hyvää on ja niin oli päiväkin.

5.7. Perjantai: Fårö, Lautern

Päivä kuluu puuhastellessa, emme tee juuri mitään. Ruokaa aineksista joita vielä on jäljellä ja nuudelikin kelpaa. Säätiedot lupaa vasta lauantaiksi leppoista keliä, tuuli pohjoisesta mutta vain n. 5-8 m/s. Laittelemme karttaan eri vaihtoehtoja lauantaita varten ja päätämme lähteä heti aamulla kohti Ruotsin itärantaa. Satamaan, jossa on sauna ja täydet palvelut, kohti Gryt varvetia. Marita katselee muitakin vaihtoehtoja. Iltapäivällä tankkaan vettä ja vaihdan eteen fokan, kaiken varalta. Taivas on pilvessä, tuuli tyyntyy ja aamulla lähdetään. Muuten päivä kului rannassa.

Legi 4: 6.7.: Fårö-Västervik: n. 70 mailia

Lähdemme aamulla klo. 06.00 kohti länttä ja Gryt Varvin täyden palvelun satamaa. Heti kun pääsemme ulos sataman suojasta huomaan, että Gryt Varvin suunta 275 on liian ylös tuuleen, etenkin kun tuulen luvattiin kääntyvän pohjoisesta NW:hen. Päätös on, vähän etelämmäksi ja kohti Västervikiä. Lähdön jälkeen on vielä pakko nostaa venettä ylemmäksi tuuleen, sillä muuten emme pääse ilman luovia eroon Gotlannin koiliskärjestä. Västervikin koordinaatit GBS:ään ja kas matkaa han on taas edessä yli 70 mailia. Navakkaa tuulta, tihkusadetta ja huonoa näkyvyyttä luvassa ainakin tähän aamutuimaan. Tuuli pysyy NWN ja matka joutuu. 1. reivi ja fokka vetävät hyvin, vauhti pysyy yli 6 solmussa, mutta navakka tuuli, 10 m/s ja pitkään jatkuneen pohjoisen tuulen rakentamasta korkeasta aallokosta johtuen automaatti ei jaksa pysyä mukana menossa. Matka jatkuu tunnista toiseen kohti Ruotsin itärantaa. Sää pysyy samana ja 10 tunnin ajon jälkeen saavumme ensimmäiselle wp:lle. Tästä on vielä matkaa 15 mailia. Tuuli kääntyy edelleen kohti länttä ja on nyt NWW. Laskemme purjeet, siirrymme koneajoon, automaatille ja ryhdymme tekemään ruokaa viimeisistä säilykkeistä. Mikäs siinä, kyllä perunat, sipuli, tomaatti ja sprotit maistuvat. Västervikin sisäänajo onnistuu “yhdellä pummilla”, sillä eteläviitan muoto oli tosi ruotsalainen. Satama on aika täynnä. Ensimmäinen paikka ei tyydytä. Etsimme toisen. Nyt paikka löytyy ihan satamarakennusten vierestä. Tähän vene kiinni. Hieman veneen siistimistä. Marita menee kipin kapin sataman elintarvikekauppaan. Hätätäydennys on saatu. Sitten kuumaan suihkuun siistiä päälle ja rannan ravintolaan syömään. Ravintolassa on täyttä, kova mekkala, kilpatanssiparin esitys ja vain puolivillainen lupaus pöydän saamisesta. Pöytä saadaan, ruoka syödään ja sitten ansaitusti veneelle nukkumaan. Pitkä, tuulinen ja sateinen 13 tunnin ajopäivä on saatu lakanoiden väliin.

7.7. Sunnuntai:Västervik

Aamulla käyn tiskaamassa ison tiskin. Marita laittaa aamupalaa; purkki skaagenia, teetä ja sämpylää (koskahan se skaagenin metsästys oikein loppuu, sitä oikeeta kun ei ole löytynyt pariin vuoteen). Sataa ja Ruotsin mantereella on satanut jo monta päivää. Lähdemme kauppareissulle kaupunkiin, takaisin veneelle. Pyykkipäivä ja saunapäivä, mutta mikään ei mene niin kuin elokuvissa. Pyykkikoneet ja pyykkivuorot toimii niin ja näin. Sauna on aito ruotsalainen, ei löylyä, ei saa heittää vettä, miehet ja naiset samassa pukuhuoneessa, suihkussa ja saunassa. Pyyhkeet kaulaa myöden kiedottuna istutaan lauteilla ja saunotaan ihan niin kuin vain ruotsalaiset osaa. Kaikki kuitenkin hoituu. Sataa, sataa ja taas sataa. Semmoinen oli se päivä. Ennen nukkumaanmenoa mastot alkavat soida, väistyisikö matala, se nähdään aamulla.

Legi 5: 9.7.: Västervik-Gryts Varv: 35 mailia

Aamu alkaa siitä mihin ilta loppui. Sataa, sataa. Päätämme lähteä heti miten aamutoimien jälkeen. Käyn ostamassa uudet paukkuliivit, sillä vanhat ovat totaalisesti loppu (ne täytyy lahjoittaa Merihaan Veneseuran museoon). Aikomus on ajaa vain kohtalainen päivämatka ja miksei sitten juuri Gryts Varviin, siellähän on täyden palvelun satama ja sauna. Tuuli on pysynyt lännellä, hyvä tuuli meille. Infon sääkartta lupaa n. 8 m/ ja sen on ihan ok. Matkaan lähdetään klo.10.55 ja perillä oltiin 17.20. Perillä, mutta missä? Satamamaksu 200 skr, sauna vähintään 200 skr, eikä sinne edes pääse kuin seurueen kanssa. Öykkäriveneitä laiturit täynnä. Kaikki paikat uuden karheita, joten isolla rahalla tehtyjä. Tunnelma puuttuu. Harmi, sillä legi oli mukava ajaa. Marita navigoi oikein innolla ja tarkasti. Vene kulki hyvin 1. reivillä ja fokalla. Sikavastasissa ja tyynissä saarisolissa auteltiin koneella. Tässä satamassa jäi kyllä ravintola väliin (hirmu hinnat ja tylsä tunnelma). Pataruokaa kotona ja kyllä maistui. Täällä ei tarvitse olla kovin pitkään. Päätimme, että heti aamulla lähdetään.

Legi 6: 10.7.: Gryts Varv-Nyköping: 48 mailia

Aamulla klo.06.00 suoritamme lähtövalmistelut. Tyyni aamu, päivästä saattaa tulla vihdoinkin aurinkoinen. Lähdemme kohti Arkösundia tai Nyköpingia, ihan miten keli antaa aihetta. Pienen navikoinnin jälkeen pääsemme taas saaristorännille. Tuulee ja ei tuule, purjeet on ylhäällä ja aina aika-ajoin saamme purjeillekin hyvää vetoa. Saaristomaisema on todella viehättävä ja pienet saaristokylät idyllisiä. Matkalla on taas pienet “jäsentenväliset”, mutta siinä ne sitten menee taas ohi. Aurinkokin paistaa ja pikkuhiljaa voi vähentää vaatteita, ihan kaikkea villaista ei tarvitse pitää päällä. Jossain välissä tuuli kääntyy etelään. Ohitamme Arkösundin ja jatkamme kohti Oxelosundia ja sieltä edelleen Nyköpingin keppiväylälle. Tuuli puhaltelee jo aika reippaasti n. 8-10 m/s ja meille suotuisasta suunnasta. Varoiksi kuitenkin tankkaan varakanisterista 10 l. tankkiin. Nyköpingin keppiväylällä pistetään purjeet pussiin. Marita ajaa aina sataman suulle saakka. Satamassa on yllättävän paljon tilaa ja voimme valita paikan läheltä huoltorakennuksia. Täällä ainakin saa saunan. Saunassa pitää käyttää koko kielivarasto, sillä löylyhuoneessa on puhelias ruotsalainen rauhanturvaaja ja saunafriikki. Löylyä saa nyt heittää ihan mukavasti. Illalla päätämme mennä kumpikin tahoillemme syömään. Hyvä niin, saa kumpikin olla omissa oloissaan.

11.7.: Keskiviikko: Nyköping

Aamutoimia klo. 07.00. Kertailemme eilisen ruokaretkiä. Teemme ostoslistaa. Käyn laittamassa aamusaunan itselleni – ylellistä. Lähdemme kaupungille ostoksille. Torilla mansikoita ja donitsia. Hemköpingistä 475 skr:llä kaikkea tarpeelista ja tarpeetonta. Claes Olssonilta sähkötarvikkeita ja uudet aterimet (vahat pussiin ja Memalle), Helmannin kokkipuodista hyvä vuoka, Systembolaget tottakai ja sitten kahvilan kautta veneelle. Veneellä korjaan istuinlaatikon kannen, oven saranat ja pari sähköjohtoa. Iltaruokana “kotiskaagenit” perunaa ja silliä. Sitten vielä saunaan ja sielä saan olla ihan yksin. Kun päivästä sanoo, se oli aurinkoinen, lämmin ja vain osittain tuulinen, niin silloin täytyy sanoa: hyvä ja täyteläinen päivä.

12.7. Pannaripäivä: Nyköping

Sataa, sataa, sataa ja taas sataa, mutta nyt tihkuttaa. Aamupalan jälkeen teemme kulttuuriretken Nyköping huset:iin so. Nyköpingin vanhaan linnaan. Linna on oleellinen osa Ruotsin historiaa aina 1500 luvulta lähtien. Suomen kannalta tunnetuin linnan haltija oli Juhana herttua, jonka aikana käytiin mm. verinen nuijasota Suomessa. Linnassa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta jossain kulkee kulttuuriinkin kyllästymisen raja. Ulos päälinnasta, kuninkaan saliin kahville ja turvallisesti 2000 luvulle ja rautakauppaan. Kiva käydä kaupassa ostamassa höylää, kun ei osaa sanoa sitä ruotsiksi, englanniksi eikä serpokroatiaksi. Myyjä kysyy, että mitä minä sitten aion tehdä. Kun kerron, että ovesta vähän pois, hän sanoo, hyvel du behöver hyvel. Taas sataa. Päätämme, että tänään ei lähdetä mihinkään. Pidetään totaalinen sadepäivä/lepopäpäivä/lukupäivä. Näin tapahtuu. Sitten iltapäivällä, vihdoinkin hernesoppaa ja lettuja ja mansikkahilloa. Kannatti odottaa. Loppupäivä menee lukiessa ja pieniä askareita tehdessä. Saunassa totta kai. Parit kahvit, tiskit ja sivut matkapäiväkirjaan, niin siinä oli sitten se pannaripäivä.

Legi 7: 13.7.: Nyköping- Nynäshamn: 47 mailia

Aamulla taas sataa. Lähdemme tankkaamaan venettä. Paikallinen huoltoasema, eli sjomac, on ihan vieressä, mutta eipä toimi seteliautomaatti. Ovessa lukee välcommen klo. 09.00-21.00, mutta nyt klockan är 09.20. Katse polttoainemittariin, niin kylläpä nyt puoli tankkia riittää Nynäshamniin vaikka koneella ajaen. Matka alkaa kosteassa säässä, mutta sitten ilma paranee ja samalla tuuli nousee, onneksi takatuuli. Genuaa vähän ulos ja sillä painellaan sitten välillä yli 8 solmua. Huh onneksi tuuli on takana. Kauniita saaristorännin maisemia riittää tunti tunnin jälkeen. Kaunista on ja aurinkokin paistaa. Yksi pummi suunnistaessa, reittien risteys ja “yksi punainen liikaa” ja se kierretään väärältä puolelta, onneksi vettä piisasi. Aurinko paahtaa ja pakko riisua vaatteita, naamaa kuumottaa. Eipä ainakaan sada. Sitten Ruotsin Utön sokkeleoissa ajamme ohi kääntöpaikan, mutta eipä hätiä, takaisiin ja oikeasta aukosta kohti Nynäshamnia. Ennen Nynäshamnia Marita laskee ja pakkaa ison, ihan itse ekaa kertaa, vetää vielä genuan sisään, laitta fendarit valmiiksi ja kun vielä on selvitellyt keulaköydet ihan itse niin olemme valmiit hakemaan paikkaa Nynärin satamasta. Paikka löytyy, köydet kiinni ja kipin kapin ravintolalaivaan syömään. Jo illalla huomaa, että satama viihtyisä, merihenkinen ja ”elvistelemätön”. Siis sauna, mitä siitä? Juu sen saa vasta huomenna, kun sähkömies on sen korjannut. Petiin, hyvää yötä.

14.7. Lauantai: Nynäshamn

Aamu alkaa kauniina. Kauppapäivä. Kaupungissa on “saippualaatikkoauto kilpailut”. Riemukasta ja hellyttävää menoa. Ostarilta löytyy kaikkea tarvittavaa ja vähän enemmän. Marita onkii ja saalis on tosi hyvä, eikä matokaan maksanut kuin 5 skr. Varat meni lääkärit yli rajojen yhdistykselle. Satamassa teen vähän puhdetöitä veneessä, korjailen luukun ja lakkaan sen. Klo. 18.00 pääsemme yksityissaunaan, hinta vain 20 skr/hlö ja sauna on ruotsalaiseksi hyvä, pesutila ja pukuhuone samassa tilassa ja siihen tilaan aukeaa myös saunan ovi. Ihan aito ruotsalainen saunamallimalli. Kotiruokailua veneellä. Kun tähän vielä lisätään, että käytiinhän sitä sentään kirkossakin, pullakahvilla ja venetarvikeliikkeessä, niin päivä on tullut kerrottua.

Legi 8: 15.7.: Nynäshamn-Lökholmen (Sandhamn): 44 mailia

Jälleen pitkä saaristorännireitti. Tällä kertaa tuttuja pätkiä, mutta Dalarön kohdalla poiketaan (koukattiin vahingossa) vanhalta reitiltä. Vähän puuduttaa ajaa koneella ja taas purjeilla ja sitten taas koneella. Loppupätkä kulkee taas hyvin purjeilla, tuultakin riittää ja vene kulkee. Sitten lähestytään Sandhamnia. Maritalle mieleistä paikka ei löydy, sillä kriteerit on kovat: Lähelle vessaa, ei suomalaisten viereen, ei ison moottoriveneen viereen, aamuauringon puolelle (tulikohan nyt kaikki ylös). Ei löydy heti, siis Lökholmeniin. Sieltä uudestaan takaisin Sandhamniin, jossa etsintäkierros. Kriteereitä vähennetään, mutta mitään paikkaa ei löydetä. Takaisin Lökholmeniin. Yksi “ei sinne voi mennä paikka” ohi ja sitten ankkuri pohjaan ja vene kiinni tuttuun pakkaan Lökholmenin laguuniin. Kayn uimassa hikiset fiiliksen pois. Kipin kapin ravintolaan, Marita maksaa. Halpa keikka, sillä silakkapihvit ja juomat maksavat vain 250 skr. Marita ei maksa, sillä Visa ei kelpaa tässä saaressa. Nukkumaan.

Legi 9: 16.-17.7.: Sandhamn-Hanko: 140 mailia

Aamulla lähdemme ennen klo. 9.00. Upea keli, aurinko paistaa, tuuli on luvatun heikkoa. Lännestä on tuullut kovaa pari päivää, joten maininki on mahtava. Matka joutuu varmasti koneella. Tuuli puuttuu. Tunnit kuluu ja kaikki on hyvin. Katsomme auringon laskun ja menen nukkumaan. Marita jää kannelle vahtiin. Nukun 4 tuntia ja sitten ylös kannelle. Marita haluaa vielä katsoa auringon nousun. Upeaa. Klo. 06.00 Bengtskärin majakan silhuetti ilmestyy horisonttiin. Olemme Suomessa. Tunnit kuluvat. Teen ilmoituksen Hangon merivartioasemalle saapumistammisestamme.

Klo. 11,35 olemme vihdoin Hangon satamassa. Saamme hyvän aisapaikan. Väsyttää ja olo on aika voimaton, takana on yli 25 tuntia ajoa ja 140 mailia. Saunaan ja kauppaan. Käymme syömässä Origossa saaristolaisaterian, upeat kalat. Molemmat ryhtyvät nukkumaan pitkän legin väsymystä pois. Säätieto lupaa kovia tuulia keskiviikoksi. Klo. 22.10 päätämme lähteä tulevien kovien tuulien alta pois. Vene on lähtövalmiina ja vain keulaköydet on kiinni. Marita huomaa, että ukkonen lähestyy julman nopeasti Hankoa, valtaisa ukkorintama ja upeita salamia. Vene takaisin kiinni kaikilla köysillä ja katsotaan aamulla mikä on tilanne. Hyvää yötä. Ai niin, kävinhän minä parturissakin.

18.7.: Keskiviikko

Tuulee, nyt tuulee tosi kovaa. Ennuste lupaa 10-17 m/s I. Liian paljon, sillä Sandön myräkkä on tuoreessa muistissa. Tästä tulee Hanko päivä. Kaupoissa, ostoksilla, jopa pitzalla. Muuttuuko keli vähän rauhallisemmaksi iltaa kohden? Ei muuttunut. Päätämme jättää Dulcinean Hankoon ja lähteä junalla kotiin. Asemalta ostetaan liput huomiseen junaan. Eläkeläiselle eläkeläislippu ja opiskelijalle opiskelijalippu. “Näkeehän sen naamasta kumpi tulee kummalle”, kommentoi lippuluukun mainio mies. Hangossa tuulee nyt tosi kovaa, mutta on kuitenkin lämmintä. Otamme päikkärit ja aikaisin nukkumaan. Aamulla juna lähtee klo. 09.10 kohti kotia.

KUINKA TÄMÄ RETKI SITTEN VIHDOIN PÄÄTTYI

Viikonlopuksi matkasin keskisuomen saareen, jossa vietin viikonlopun Henkan ja lasten kanssa. Maanantaina matkasimme Ompun kanssa Hankoon ja tarkoitus oli ajaa vene kotiin. Yöllä Hangossa tuuli niin, että kiinnitysköysiö katkeili joistain veneistä. Aamulla ei tilanne ollut yhtään parempi. Nyt siis taas takaisin Helsinkiin ja Dulcinea jää Hankoon. Onpa hankalaa!

Legi 10: 25.-26.7.: Hanko-Helsinki: 75 mailia

Keskiviikkona lähden klo. 11.00 pikavuorolla Hankoon. Maksan taas satamamaksut Dulcinean “parkkipaikasta”. Kalliiksi tuli tuulet, satamamaksut yhteensä 120 euroa. Tuulella on vieläkin voimaa n. 8-12 m/s, mutta nyt lännestä. Heti saavuttuani Hankoon valmistelen veneen lähtökuntoon. Ajan ulos syväväylälle, jolla pääsee avomerelle. Siellä on tilaa, eikä moottoriveneet häiritse. Jälleen reippaassa kulussa. 2. reivillä, genua virsarilla. Vauhtia välillä yli 8 solmua. Tunnit kuluu, yö saapuu ja sitten aamu. Aamulla merellä sumua ja joudun navigoimaan pelkästään gbs:llä ja kartalla. Klo. 03.15 usvan läpi näen Harmajan. Vielä reilu tunti ja olen vihdoin kotilaiturissa. Retki 2007 Itämerellä on päättynyt.

Rakastan edelleen navigaattori Maritaa ja luotan S/y Dulcineaan.