Onaksen ison laiturin korjaus

Kuvat Mauri Terho


Ison laiturin rakentaminen aloitettiin 13.04.1990. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin olivat tukipalkit tulleet elinikänsä tienpäähän. 18.07.2010 poijulautta odotti työmiehiä, joiksi ensialkuun ilmoittautuivat Lehtisen Jukka ja Rissasen Martti.

Työ alkoi aputuen paikalleen asentamisella. Sitä varten kaverit ”piiloutuivat” laiturin alle. Laituria voitiin kuitenkin käyttää normaalisti. Se siis kesti useammankin ihmisen painon.


Laiturin käyttäjiä kuitenkin varoitettiin Jukan tekemällä kyltillä menemästä liian lähelle meren puoleista reunaa. Varsinainen korjaaminen aloitettiin laiturin ”maan” puoleisesta päästä. Jukka ja Martti irrottavat tukipalkin yläpultteja.


Työkalut olivat sellaista kokoa, ettei hennompi ihminen niitä jaksanut käsitellä, mutta tästä huolimatta tarvittiin lisää vipuvartta. Vipuvarreksi kelpasi hyvin vaikka pitkä köysi.


Ensimmäinen tukipalkki on irti ja kahden miehen voimin se saatiin laiturille. No, olihan käytössä pienempääkin työkalua ja kaikenlaista tarviketta, joita Jukka oli ajatellut tarvitsevansa.


Toinen palkki irroitettiin vastaavasti. Palkin ympärille laitettiin liina ja yläpään pultit avattiin. ”Nyt tää on helppoa, kun ei ole toista palkkia tiellä”, totesi Jukka.


Sitten alapään pultit löysälle ja palkki laskettiin kalliolle. Viimeiseksi alapään pultit kokonaan auki ja palkki laiturille. Nyt aputukki joutui ”töihin”, tällä kohdalla koko laiturin paino makaa tukin päällä.


Ensimäiset tukipalkit ovat laiturilla. Ne merkittiin, jotta palkit saadaan huollon jälkeen takaisin oikealle paikalle ja vielä oikein päin.


Päivä oli helteinen ja työ rankkaa, joten ei ollut ihme, että välillä tuli jano. Kiinnityskappaleiden irroitukseen tarvittiin liinojen lisäksi myös kettinkiä ja narua.


Kiintoavain sidottiin narulla paikalleen ja vipuvartena käytettiin kettinkiin sidottua puupalkkia. Näin syntyi riittävästi momenttia pulttien aukaisuun. Joku oli silloin kaksikymmentä vuotta sitten kiristänyt pultit oikein ”nuoruuden innolla”, etteivät vaan aukeaisi vahingossa. No, taisi siinä ruosteellakin olla osuutta asiaan.


Kun vipuvarsi oli oikeassa paikassa, niin sitten vaan sitä Antero Mertarannan kuuluttamaa ”tiukkaa vääntöä”. Lekaankin oli pakko turvautua, kun joka pulttiin ei saatu kunnon vipuvartta.


Eikä tarvittu Aleskis Kiven ”seitsemän miehen voimaa”. Ainahan kaksi MVS:läistä vastaa seitsemää veljestä, kun homma on hanskassa. Siis ei pelkällä voimalla, vaan myöskin järkeä sai käyttää. Ja sitähän näillä miehillä riittää.


Palkkien lisäksi irroitettiin kaikki muutkin osat. Laiturien alle jäi vielä tämän näköistä puuhaa.


Tällaiseksi laituri jätettiin odottamaan palkkien ja muiden osien kunnostusta. Miten tästä jatkettiin. Siitä lisää seuraavaksi.

Tästä eteenpäin kuvat Jukka Lehtinen

Rissasen Martilla oli pihassaan tarpeeton liimapuun pätkä. Tästä Martti ja Lehtisen Jukka suunnittelivat uuden tuen. Martin mukaan se kestäisi laiturin ja käyttäjien painon yhtä hyvin kuin rautatuet. Samosen Pekka sai vihiä laituriremontista ja koska hän oli laiturin alkujaan suunnitellut, niin innostui projektista. Seuraavalla viikolla laiturille ilmestyi uudet työkalut. Tarkoituksena on irroittaa kaikki palkit yksitellen, kunnostaa ne kaikki kerralla ja laittaa sitten takaisin palkki kerrallaan. Väliaikaistuki on helppo ”kloonata” ja laituri kestää niiden varassa, kunhan ei järjestetä laituritanssiaisia.


Pekka sovittaa tukea paikalleen. Tuen kiinnitysreiät porattiin tuen yläosaan ettei laituri painuisi alas.


Alapäästään tuki on kiinnitetty ketjuilla kallioon ettei se liukuisi pois. Yläpäästään se kiinnitettiin samoihin kiinnikkeisiin missä varsinaiset tuet tulevat. Kuvassa näkyvät tukiosat on jo käsitelty siten, että ne kestäisivät seuraavat kaksikymmentä vuotta.


Tekijät tarkastelevat ”kättensä töitä” ja ovat syystäkin tyytyväisen näköisiä. Kunhan koko homma on hoidettu, niin kelpaa sitä tepastella laiturilla turvallisesti. Mutta tekijöitä tarvittaisiin, ettei koko homma jää Jukalle, Martille ja Pekalle. Ohjeet tulevat Onaksen keittokatokseen, lupaa tiedotusvastaava.