Välimeri kutsuu satunnaista purjehtijaa

Pertti Nordlund

Koska Suomen kesä (ja nyt myös talvi) ovat tunnetusti vähälumisia, niin mielessä käy usein ajatus veneilykauden jatkamisesta lämpimämillä vesillä. Karibia on monen haaveissa, mutta hinnat ovat perusveneilijälle usein kynnyskysymys. Välimeri on onneksi lähempänä, ”talvi” on sielläkin, mutta kausi on selvästi pidempi kuin täällä kotona ja matka lentäen reilu 2 tuntia. Hintataso on Välimerellä pysynyt kohtuullisena.

Mielenkiintoa lämpimille vesille varmasti monella on, mutta riittävätkö taidot, uskallanko lähteä, mistä tietoa?

Tässä omia ensikertalaisen yhden viikon kokemuksia, vinkkejä ja havaintoja viime syksyltä Adrianmereltä. Lähtösatamamme oli Vinice, lähellä Split’iä, mikä on isompi kaupunki taksimatkan päässä satamista ja jossa on lentokenttä ( kenttä on itse asiassa lähellä Trogiria, jonka vanha keskusta on UNESCO:n maailmanperintölistalla). Myös Zagrebin kautta pääsee, Splitiin ei Suomesta ole suoraa reittilentoa, mutta lomalentoja kyllä.

Vinice. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.
Palmizana. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.

Kroatiasta:

Asukasluku: n. 4,5 miljoonaa; Pääkaupunki: Zagreb; Kieli: kroatia, serbia; Valuutta: Kuna, HRK, kurssi 1 € = 7,27 (maaliskuu 2008) Luottokortit pelaa.

Kroatian rannat ja saaristo, n. 700 saarta, muodostavat yhden Välimeren kauneimmista ja monipuolisimmista rannikoista. Kapeikot, salmet, meren lahdet ja suojaiset poukamat sekä noin 50 marinaa eli palvelusatamaa kattavat veneilijän perustarpeet. Palvelusatamia täydennetään, kehitetään ja rakennetaan lisää jatkuvasti. ACI lienee tunnetuin ja laadukkain ( lue kallein) marinaketju. Satamissa vesi ei houkuttele uimaan ( kaikissa veneissä ei ole septitankkia), muualla kyllä. Rantaviivaa Kroatialla on yhteensä lähes 6 000 kilometriä.

Ilmasto on samantyyppistä kuin muuallakin Välimeren alueella. Kesät ovat pitkiä ja kuivia. Ilman lämpötila on 22 – 27 astetta, keskikesällä ajoittain reilusti enemmänkin. Saaristo tunnetaan poutaisista päivistään. Tilastojen mukaan aurinko paistaa jopa 2 600 tuntia vuodessa. Adrianmeren rannikko ja saaristo kuuluvat Euroopan aurinkoisimpiin alueisiin.

Purjehduskausi alkaa toukokuussa ja jatkuu aina lokakuun lopulle. Heinä- elokuu ovat ruuhkaisia, keskisen euroopan veneilijät ja lomailijat täyttävät satamat jo alkuiltapäivästä, laituripaikan löytyminen myöhemmin illalla on lähes lottovoitto. Täyttä on iltaisin ravintoloissakin….

Miten sitten Välimerelle pääsee satunnainen seilori purjehtimaan , vuokravene, valmismatka, yksin,kaksin tai porukalla ? Omalla veneellä on pitkä matka….

Internetistä voi omatoimisesti hoitaa kaikki järjestelyt ja varaukset, tunnettujen vuokrausketjujen kanssa ei ongelmia, asiat hoituvat Lontoon murteella . Veneitten viikkovuokrat vaihtuvat sesongin mukaan, alku- ja loppukausi ovat reilusti edullisempia. Omatoiminen säästää ehkä lennoissa, mutta vastaavasti kaikesta pitää huolehtia itse.

Toinen vaihtoehto on käyttää matkanjärjestäjiä, jotka huolehtivat veneiden varaukset ja muutkin järjestelyt. Esim. SunSail – Aurinkomatkat tai Baltic Cruising, viimemainittu vastasi ansiokkaasti oman matkani onnistumisesta. Näissä on myös etuna se, että kokematonkin voi osallistua gastina, järjestäjät huolehtivat siitä, että jokaisessa venekunnassa on kokenut kippari ja perämies. Vaihtoehtoina ovat retki-, eskaaderi- tai koulutuspurjehdukset, jolloin kaikki tai osa miehistöä suorittaa Purjehtijaliiton koulutusohjelman eri tasoja, osa aktiivilomaa….huvi ja hyöty. Ks. linkit alla.

Kroatiassa edellytetään kipparilta Kansainvälinen Huviveneen Kuljettajakirja sekä vähintään yhdeltä miehistön jäseneltä SRC, eli radiotodistus, ellei kipparilla sitä ole. Ei niitä välttämättä kysytä, mutta ei kannata riskeeratakaan. VHF aktiivisemmassa käytössä kuin meillä.

Josko Minä Itse kipparina ?

Jos vuokraat itse veneen ja olet kipparina, niin vastaanottotarkastus (veneissä on varusteluettelot) on suoritettava pilkuntarkasti. Veneet vaihtavat miehistöä luovutuksesta vastaanottoon muutaman tunnin sisällä, kun useita ketjun veneitä vaihtaa samanaikaisesti miehistöä, niin ei vuokraaja niitä ehdi kunnolla, jos ollenkaan, tarkastaa. Kippari vastaa puutteista, olivapa ne huomaamattomia edellsen miehistön perintöjä tai itse aiheutettuja. Jos matkan varrella tulee teknisiä ongelmia, niin vuokraaja pystyy auttamaan hyvinkin nopeasti, isoilla vuokraajaketjuilla on pitkin rannikkoa tukikohtia, lähimmästä lähtee apu, joten laiterikko ei lomaviikkoa pilaa. Hyvä syy valita ketju, jolla on useita tukikohtia suunnitellulla purjehdusalueella.

Veneet jaetaan yleensä kolmeen ikä- ja hintaryhmään: max. 3 vuotta, max 5 vuotta ja yli 5 vuotta vanhat. Jättäisin ainakin nuo +5 vuotta muille. Veneitten koko alkaa 36′, yli 40′ enemmistönä (meillä oli 46jalkainen). Isopurje näyttää olevan yleisesti rullaversio, sen toiminta ei vakuuttanut, vaikeuksia näytti olevan muillakin. Viikkohintaan vaikuttaa myös ajankohta, sesonkilisä tunnetaan täälläkin. Iso vene purjehtii tyylikkäästi, mutta satamamanööverit ovat vaativampia.

Drvenik. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.
Milna. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.

Veneissä on perusvarustus, kartat ym ”pakollinen”, keittiövälineet, petivaatteet. Vuokraajien nettisivuilla tarkemmin, varustus (esim onko lakanat… ) kuitenkin vaihtelee. Henk.koht tavarat (pyyhkeet… ) kotoa matkaan. Jolla on (lähes) vakiovaruste. Bimini kuuluu myös varustukseen, siis käytetään aurinkovarjona. Sateen sattuessa sadekatoksena.

Navigointi on helppoa, ei karikoita vaanimassa, mutta erilaisia ja epämääräisiä kalanpyydyksiä on rannan lähettyvillä. Pimeässä purjehtimistä ei suositella, valaistuja väyliä ei ole samalla tavoin kuin meillä täällä.

Satamissa kiinnitytään perä laituriin, poijuja ei juuri ole, vaan mooringline odottaa pohjassa. Usein marinan kaveri määrää paikan, ojentaa mooringlinen sekä ottaa peräköyden, pyöräyttää pollariin tai lenkin läpi ja heittää takaisin. Tämä rantautumismalli kannattaa opetella etukäteen, se on lopulta jopa helpompi kuin kotoinen poijun jahtaaminen koukulla. Rantautuminen pitää miettiä, valmistella ja jakaa miehistölle tehtävät etukäteen. Satamat ovat ahtaita, joten veneen ohjaaminen oikeaan koloon on välillä haastavaa. Palvelusatamissa otetaan veneen asiakirjat ”kaniin”, eipä satamamaksu ”unohdu”.

Palvelusatamat (marinat) ovat pääsääntöisesti pikku kaupunkien (vai paremmin kylien) keskellä, kadut ja rakennukset ovat siistejä ja idyllisiä huokuen vanhaa kulttuuria vuosisatojen ajalta. Ruokapaikkoja ja -kauppoja löytyy helposti. Pikku ruokakaupoissa ei aina puhuta muuta kuin paikallista, mutta ei niistä tyhjin käsin silti ulos tultu.

Hvar. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.
StariGrad. Napsauttamalla näet kuvan kokonaan.

Kauniita luonnonsatamia (= ankkuri- tai uimapaikkoja) on runsaasti, ellei joka yö tarvitse fööniin maasähköä ja illalla ravintolapalveluita. Päivämatkat voi suunnitella tuulien ja fiilisten mukaan, satamia riittää.

Säätiedot saa VHF:n kautta, satamissa ilmoitustaululta, kännykällä vaikka kotisuomesta. Nettikin on käytössä monissa satamissa. Kannattaa seurata tuulen suuntia ja valita yöpaikka suojan puolelta, varsinkin mikäli yövytään ankkurissa. Palvelusatamat ovat suht. suojaisia, eivät tietenkään kaikki.

Rahastonhoitajallamme Mäenpään Hannulla on kokemusta muistakin Välimeren kohteista, (Turkki, Kreikka) joten hihasta kiinni ja kyselemään ja vertailemaan kohteita.

Yhteenvetona totesin Kroatian tarjoavan monipuoliset, laadukkaat ja vaihtelevat purjehdus-mahdollisuudet kohtuu kustannuksilla, joten visiittini sinne ei jääne yhteen, unohtamatta muitakaan Välimeren kohteita. Suosittelen !

Seuraavilta nettisivuilta saat tarkat tiedot matkojen ja veneiden tarjonnasta ja hinnoista:

http://www.balticcruising.fi
http://www.sunsail.fi

Kroatiasta yleistietoa:
http://www.kroatia.fi

Jos ei härmäläinen palvelu kelpaa, niin Goooooooogle:lla löytää riittävästi vaihtoehtoja.