21-23.09.2007 ONAS KAUDEN PÄÄTTÄJÄISET
Oli luvassa hyvää hiivaria ja reiluja rankkasateita. Perjantaina köydet irti ja matkaan. Mukava etelänpuoleinen siivitti kulkua joutuisaksi vaikka veturina toimi pelkkä jenua. Perillä rannat huokuivat autiuttaan. Vave oli tyhjänä, Killingholmenissa ei ollut ketään ei meidänkään omassa Onaksessa. Rantauduimme kellulaiturin päähän ja kun olimme saaneet köydet kiinni saapui jo s/y Annariinakin paikalle. Keula poijuun ja perä vakiopaikalle ja kaikki hyvin. Sauna pantiin lämpenemään ja ruvettiin arvuuttelemaan kuinka monta mahtaa saapua Onas päättäjäisiin. Ehdittiin hyvin saunoa kauniissa ilta-auringossa ja orastavassa kuutamossa, mutta etsiessään lisää tulijoita harhaili katse merellä vain tyhjässä maisemassa. Siihen sitten vielä olut iltapalan päälle ja nukkumaan; lauantainahan se varsinainen juhlapäivä sitten olisi.
Pirrrrrrrr soi Jukan puhelin viiden tienoilla lauantai-aamuna. Riitta soitti ja sanoi että se on nyt menoks´, poiju myötää eikä moottori jaksa työntää. Pikaisesti siinä sitten pyjamaa pois ja jotain sateen kestävää ylle; vettä tuli taivaalta kuin saavista. Juuri kun pääsin sitlootaan ja kurkkasin Annariinaa kohden, näkyi kun kippari Olli seisoi ruorinsa takana aivan liti märkänä ja melkein aatamin asussa, katse tarkkana taaksepäin kun Annariina syöksyi perä edellä kohti Albatrossin keulaa. Taitavana kipparina Olli-Jussi tunsi veneensä metkut ja oli varma että Annariina ehtii kääntää perän ulos ennenkuin se rysähtää meidän keulaan. Ja niinhän siinä kävikin; Annariina kääntyi vauhdilla mutta tarkasti ulospäin. Keulakannella Riitta piteli käsissään poijukoukkua joka viimeisessä ryjäyksessä oli oiennut suoraksi.
Rauhassa Annariina kiinnittyi sitten Killingholmin koilliskulmassa olevaan poijuun. Juuri kun Olli ja Riitta olivat saaneet veneensä poijuun kuului Albatrossin keulasta paukahdus. Näin samantien että toinen oikean puolen keulaköysistä oli paukahtanut poikki. Kiirehtiessäni kannelle napsahti toinenkin oikean puolen köysi poikki; kummassakin oli kunnon kumijoustimet.
Ja ei muuta kun löysäämään vasemman puolen keulaköyttä; se oli sentään vielä ehjä. Varovasti keulaa laskettiin pidemmälle laiturista ja toivottiin että se kestäisi vaikka vene olikin jo poikittain aallokkoon ja tuuleen nähden. Näytti siltä että keulaa väistää jollalaiturin ja niinpä, vielä ehjänä ollut keulaköysi heitettiin vapaaksi ja annettiin keulan kääntyä pois tuulesta. Perä oli kiinni kahdessa poijussa ja kun keula oli täysin kääntynyt ja perä asettunut tuuleen rauhoittui veneen keinuminen. Tuuli ujelsi takilassa parhaimmissa puuskissa 20 m/s, Emäsalo ilmoitti 17m/s. Annariina oli mukavasti poijussa, tosin hieman ristiaallokossa; Albatrossi perästään hyvin kiinni ja vene rauhallinen; joten oli aika mennä jatkamaan kesken jääneitä unia.
Heräsimme yhden korvilla ja sää oli jo rauhoittunut huomattavasti. Pilvet alkoivat vaaleta ja oli odotettavissa että tästäkin päivästä tulisi taas sitä aurinkoisempi mitä illemmaksi päivä joutuisi.
