Marita ja Heikki
Johdattelu aiheeseen
Tauno Palon syntymästä on kulunut 100 vuotta. Molemmat matkalle lähtijät ovat yhdessä radion kanssa hyräilleet Tauno Palon levyn Kulkurin kannel kappaleita. Levy kappaleilla on molempien muistissa leveät kaistat. Kappaleet soivat s/y Dulcinealla. Näissä merkeissä alkoi vuoden 2008 Itämeren retki.
Matkan aikana kuunnellaan Åsa Larssonin äänikirjaa Suden taival. Mitään valmista matkasuunnitelmaa ei ole. Rannalle jääneille on sanottu vain jotain epämääräistä Puolasta, Tansakasta ja Etelä-Itämerestä. Aikaa on varattu aina elokuun ensimmäiselle viikolle saakka. Eletään perjantaita 27.6. Illalla veneen viimeisetkin Viinistun regatan vauriot on saatu korjattua. Vene varusteltu lähtöä varten. Polttoainetta 70l, nestekaasua 2x5kg ja vesitankki täynnä. Kaikki tarpeellinen pakattu ja nyt nukkumaan kotiin. Heti heräämisen jälkeen matkaan ja kohti Lehtmaa tai Dirhamia.
Lauantai 28.6.
Lähtöaamu ja matkaan päästän klo.09.20. Lähes tyyntä ja koneella kohti Harmajaa ja avomerta. Tyyni sää jatkuu aina iltapäivään saakka, mutta sitten pilvistyy. Vaatetta lisää päälle, purjeet ylös ja kohti Dirhamia. Hyvä pohjoisen puoleinen tuuli vie reippaasti eteenpäin. Kotoa mukaan otettu makkarakeitto maistuu. Marita uppoutuu kirjojen pariin. Matka jatkuu. Sadetta, tihkua ja välillä tyyntä, mutta pikkuhiljaa Dirhami lähestyy. Klo. 23.35 olemme perillä. Pikä legi ensimmäiseksi, mutta hyvin sujui. Dirhamin satamaa ei tunne entiseksi. Nyt siisti ja hyvin varusteltu. Satama on EU-rahoilla rakennettu uuteen kuosiin. Marita käy yösuihkussa. Nukkumaan.
Legi 1: Laajasalo – Dirhami: 75 miles, aika 14 tuntia
Sunnuntai 29.6.
Lähtö klo. 11.45 Aamulla lähes tyyntä, aurinkoista. Alkaako kesä? Aamutoimia ja tiskausta, sitten matkaan, mutta karttojen kanssa on vähän niin ja näin, sillä pieni pala puuttuu (kartta löytyi myöhemmin), sillä kaikkia karttoja ei sittenkään tullut mukaan. No hetki ajetaan näppituntumalla ja Marita pitää huolen koordinaateista. Sitten olemme taas kartalla ja jatkamme matkaa kohti Saarenmaata ja ainakin Virtsuun on tarkoitus ajaa. Kaikki säätyypit on taas tarjolla, shortsista karvahattuun. Välillä koneella sitten purjeilla ja sitten purjeilla ja koneella. Väinänmeri on yllättävän tasainen ja tuulikin on suotuisa, joten matka joutuu. Välillä reivataan kakkosille ja sitten taas kaikki ylös. Parit värikkäät keskustelut mikä on wp Raugi, sellaista ei Maritan mielestä ole gps:n kirjastossa. Oli se, mutta eihän siihen laiteta eteen sitä wp:tä. Virtsu saadaan horisonttiin ja iltakin on ovella, joten taidamme jäädä sinne. Virtsun satama on tupaten täynnä, mutta paikka löytyy suomalaisen Nauticat 37 vierestä. Köydet saadaan kiinni 19.00.Sähköä veneeseen. Pieni kierros Virtsun kaupassa ja vähän suurempi rannan tuulimyllyjä katsomassa. Mikäs siinä, siinä ne verkalleen jauhaa sähköä, eivät suhise, puhise eivätkä humise. Kukkia on pakko poimia kedolta, komeita kissan- ja variksenkelloja, päivänkakkaroita ja muuta kivaa kukkapuskaan. Mahtaako näillä Marita leppyä? Jotakin kamalaa olen taas tokaissut, sillä hiljaiseksi on käynyt tämä kasti, eikä kelpaa tarjoamani kupponen kuppilassakaan. No veneessä sentään kylmä siideri hieman hymyilyttää. Parisuhde on vaikea laji. Päätämme lähteä anivarhain kohti Ventspilsiä, joten hyvää yötä.
Legi 2: Dirhami – Virtsu: 44 miles, aika 7 tuntia 15 min.
Maanantai 30.6. Lähtö klo. 06.50
Hiljaa ulos Virtsun satamasta ja kohti etelän väylää. Tuuli on kääntynyt etelään ja siis vastaista sekin vähä mitä on. Ajelen hiljaa koneella ja odottelen, että Marita herää. Muutan suuntaa kohti Sörvän niemeä. Purjeet ylös ja valmiiksi kakkoseen reivattuna. Hyvin vetää. Marita herää ja ilmoittaa olleensa hereillä jo kuudesta. Ei kuulemma kiusallaan viitsinyt nousta ylös. Kivat kiusat. Katson polttoainetilannetta ja totean, ettei polttoaine riitä Ventspilsiin saakka (siis jos tuuli pysyy siellä missä se nyt on, etelässä) Tällä tuulella pääsee hyvin Kuressaareen ja sinne me nyt siis menemme. Otan pienet päiväunet ja jätän Maritan kannelle vahtiin. Purjeet vetää hyvin ja automaatti huolehtii suunnasta. Kun nousen ylös, kysyn, missä Kessmatala on? No jossain tuolla, ei ole näköpiirissä! Ei vai, sillä matala ja sen majakka on melkein keulan edessä ja nyt on reippaasti muutettava suuntaa, ettei olla matalalla. Marita ei vain ollut tullut katsoneeksi maisemaan, kun kirjan lukeminen oli vienyt kaikkia huomion. No pienet sanomiset, pienet hiljaisuudet ja mökötykset ja sitten taas palataan päiväjärjestykseen. Syödään loput makkarakeitosta, pidellään pienet sateet ja kohti Abrukan kääntöpistettä. Löytyy ja nyt Rommassaaren väylälle. Satamassa on lähes tyhjää. Vaihdamme kerran paikkaa (siinä meni taas vähän ajatukset ristiin, sillä Maritalta oli unohtunut mikä on knaappi). Köydet kiinni. Sähkön kanssa vähän pohdiskelua ja johtojen vaihtoa. Olisiko Mastervolt mennyt rikki? Sataman hoitaja tuo hinnaston ja hemmetti, kyllä osaavat nylkeä! 300 ekr satamamaksu ja saman verran tunnin saunasta, mutta kaikki otetaan. Pidämme veneessä suursiivouksen ja sitten Marita käy suihkussa. Kuin varkain siellä on sauna päällä, eikä ketään vielä tulossa, joten Marita käyttää tilaisuuden hyväkseen. Saunoo saman tien. Minulle jää yksin käytettäväksi klo. 18.0 saunavuoro. Ennen saunaan menoa sukellan veneen alle ja rullaan login siivekkeen vapaaksi. Toivottavasti toimii. Veneellä syödään perunaa, silliä, sprotia. Marita oli laittanut mainio ateria. Päälle kahvit ja sitten kirjallisiin töihin. Parin päivän tarinat on saatava matkapäiväkirjaan. Klo. 21.00 jutut kirjoitettu, aurinko paistaa ja Tauno Palo laulaa.
Legi 3: Virtsu – Rommassaari: 50 mailia, aika 8 tuntia 10 minuuttia.
Tiistai 1.7. Roomassaari
Aamulla vaikuttaa siltä, kuin ilma olisi paranemassa. Kevyttä tuulta ja osittain sinistä taivasta. Tankkaan makeaa vettä ja sitten heti klo. 08.00 jälkeen naftatankille. Polttoainetta menee 45 l. Kun maksan satamamaksun, saunan ja polttoaineen olen 1550 ekr kevyempi, mutta nyt voi huoleti ajaa vaikka koko matkan Ventspilssiin. 16161 sääpalvelu lupaa NW max 8m/s. Matka taittuu nopeasti ohi Sörvanniemen. Niemen kärkeä lähestyttäessä Itämeren aallokko alkaa keinuttaa ja tuultakin tuntuu olevan. Reivaan kakkoselle, mutta tuuli onkin lähes vastaista, joten genua sissään ja kone päälle. Aallokko kasvaa, tuuli voimistuu ja matka taittuu tiukalla isolla ja koneella. Arvelemme, että tuulta on vähintään se 8m/s ja se tulee SW:stä, joten se taas niistä säätiedoista. Ajamme korkeassa aallokossa tunnista toiseen ja vihdoin saadaan näköpiiriin yksi wp Ovisin länsipoiju. Ajan aivan poijun viereen, sillä halusin tietää kuinka lähelle wp oli merkitty gps:lle. Ei ihan osunut, eroa n. 10 metriä. Tästävoidaan vaihtaa suuntaa niin, että saadaan taas purjeet vetämään hyvin ja kone sammuksiin. Matkaa on vielä, mutta horisontissa häämöttää Venspilsin korkeimmat mastot. Vielä kolme tuntia ja sitten sisään massiivisesta aallonmurtajan aukosta. Vene tuttuun satamaan ja suihkuun. 10 t. 15 min. legi on takana. Lähdemme suihkun jälkeen kaupungille ja syömään. Pankkiautomaatista rahaa ja ravintolaan. Hitto, nyt emme löydä tuttuja nurkkia ja kysymme neuvoa, missä on keskusta. Pari korttelia ja keskusta löytyy. Tämä ravintola on jo kiinni. Seuraavakin on kiinni, mutta seuraava on auki ja olemme ainoat asiakkaat tässä ravintolassa. Tuttu ravintola, sillä tässä samaisessa paikassa Kettunen, Kuitunen ja Piippo vierailivat v. 2000. Ruoka hyvää ja hinta kohdallaan. Nyt kotiin, mutta miten hitossa sitä osaa hukata suunnan ja kävellä minne sattuu. No, poliisi auttaa ja ohje on ”joelle ja sitten vaan aina vasemmalle, niin pääsette perille”. Näin kävikin ja puolen yön maissa pääsemme vihdoin veneelle ja nukkumaan. Tuskin saamme päätä tyynyyn kun uni tuli.
Legi 4: Roomassaari – Ventspils: 63 miles, aika 10 tuntia 15 minuuttia.
Keskiviikko 2.7. Ventspils
Aamulla nukumme ”pitkään”. Heräämme molemmat n. klo 06.00, mutta pää uudelleen tyynyyn ja seuraavan kerran silmä aukeaa vasta klo. 09.00. Upea aamu, pilvetön taivas ja lämmintä ”HELLE ALKAA” toivo herää. Nyt pekonia ja munia ja Maritalle tattaripuuroa. Sitten kuljemme eri teitä. Marita menee rantaan ja minä lähden hakemaan moottoriin öljysuodatinta. Ennen sitä soittelen Engströmin koneliikkeeseen ja Leeveneeseen, jotta saan ohjeet miten 50 tunnin huollon kanssa tulee toimia. Autotarvikeliikkeen löytäminen onkin ihan oma lukunsa, sillä kielitaito on hakusessa välillä minulta ja välillä siltä jolta kysyn. Tarvikeliike löytyy ja liikkeessä on todella asiaan paneutuva varaosamyyjä. Lopputulos on, että oikea suodatin löytyy Rigasta ja se toimitetaan pikalähetyksenä seuraavaksi päiväksi tähän liikkeeseen. Suurenmoista palvelua. Sitten muille ostoksille ja vihdoin kohti Jahtu Ostasia so. venesatamaa. Bussi 20 tuo melkein ovelle. Maritakin on tullut rannasta. Nyt on vuorossa grillin viritys ja shaslikin valmistaminen. Hyvin toimii uusi grillivarustus ja ruoka maistuu. Päivään mahtui vielä pyykinpesua ja parisuhteen hoitoa. Ensimmäinen kokopäivä maissa oli mainio. Niin, pitihän siinä vielä pitää ne siideripuheet ja muut naukkailumoitteet, mutta sovussa ja hyvillä mielin kuitenkin nukkumaan. Huomenna huolletaan moottori ja sitten mietitään minne tuuli kuljettaa.
Torstai 3.7. Ventspils
Aurinkoinen aamu. Munakasta ja tattaripuuroa. Kaikkea pientä aamupuuhaa ja istuskelua laiturilla. Lämmintä, suorastaan hellettä. Naapuri veneen väki tulee entistä tutummaksi. Marita pyykkää edelleen. Mistä sitä pestävää oikein löytyy noin moneksi? Joku ranskalainen satuseppo käy tarinoimassa kansamme. Mies on kaikkea maan ja taivaan välillä ja puheen mukaan maapallon kolkat on tullut kierrettyä moneen kertaan. Mikähän se mies oli oikein miehiään? Teemme pienen ostosretken lähimpään markettiin ja rautakauppaan. Siideriä maitokaupasta ja teaköljyä rautakaupasta. Sitten on aika lähteä hakemaan moottorihuoltovarusteet. Kaikki saadaan: suodatin, öljyt, suodattimen vaihtoremmi, öljynpoistopumppu, akkulaturi ja helle TUULETIN. Sitten kotiin, mutta kaikki ei suju niin kuin piti. Pumpulla ei saa öljyä pois, joten vaihdan vain suodattimen- Akkulaturi paikalle ja tuuletin katoon. Satamaan on saapunut taas troolari ja sieltä saan tuoretta silakkaa ja pienen kampelan. Ne paistetaan laiturilla voissa ja vehnäjauhossa. Mainiota evästä. Naapuriveneen väelle muutama silakka ja vastalahjaksi saamme kirsikoita. Hyvin toimii ystävyys, ei liikaa yrittämistä, eikä tekoystävällisyyttä. Marita on hionut ja öljynnyt uudet keulaportaat. Pilvistyy ja ripottelee. Tuulikin on kääntynyt pohjoiseen, mutta mitään katastrofia ei säätietojen mukaan ole tulossa. Kesä jatkuu. Mikään ei enää pidättele meitä enää Ventspilsissä, joten aamupäivällä lähdetään, jos siltä tuntuu. Kuuntelemme Vesa Matti Loiria/Juha Vainiota, mutta sitten jotain ongelmaa sähkön kanssa, virta ei riitä. Voi onneton, uusi laturi onkin sökö. Se pitää vaihtaa heti aamulla (takuu juttu) uuteen siinä liikkeessä mistä sen ostin. Valot ja musiikit pois ja molemmat pikkuhiljaa sänkyyn.
Perjantai 4.7. Ventspils
Aamulla kipinkapin tarvikeliikkeeseen ja sitten takaisin veneelle. Satamamaksu maksetaan. Käyntikortit vaihdetaan naapuriveneen kanssa ja sitten matkaan kohti Liepajaa. Lähtö satamasta klo. 10.00. Aallonmurtajan jälkeen kääntöpoijulle, purjeet ylös keula kohti etelää. Tuuli on takana ja Marita tulee maininneeksi ”mainio tuuli Gotlantiin”, joten ei kun suunnan muutos ja keula kohti Gotlantia. Vaihtoehtojen joukosta valitsemme lyhyimmän reitin. Suuntana on Herrviikin kalastajasatama. Hyvää tuulta koko matka ja iltapäivän alussa reivaamme kakkoselle, sillä tuulta riittää. Noin 14 mailin päässä Herresviikistä tuuli lantuu ja siirrymme koneajoon. Satama löytyy helposti. Vitkuttelemme satamaan ajoa n. 7 minuuttia, sillä vuorokausi pitää saada vaihtumaan. Klo. 00.02 ajamme sisään. Kaksoisaallonmurtajan jälkeen paikallinen ”avulias” ohjaa meidät laituriin. Paikallisessa kapakassa on jazz ilta ja ravintelin porukka on aika pyörryksissä. Avulias kertoo Maritalle koko elämäntarinansa ja koettaa saada veneeseemme sähköä, mutta huonolla menestyksellä. Olen tosi kärttynen, sillä kelaköysien kanssa on ensin sählinki ja sitten se sähkökin jää saamatta. Avuliaan ja Maritan juttu vaan jatkuu ja sukutarina etenee viinitilalta aina Siperiaan saakka. Kärttyisyydestäni johtuen saan uuden persoonallisuusmääritelmän Gammal syyrgubben ja siksi sitä sähköä ei kuulemma sitten saatu. Joka tapauksessa 13 tunnin ajo on takana, vene rannassa ja nukkumaan.
Legi 5: Ventspils – Herrviik: 89 miles, aika 14 tuntia 10 minuuttia.
Lauantai 5.7. Herrviik
Aamulla vaihdan paikkaa varsinaiseen vierasvenesatamaan ja laitan sähköt pelaamaan. Nyt toimii laturikin. Aamukahvia juodessa naapuriveneestä nousee kannelle tuttu mies, jolle sanon huomenta. Mies vastaa suomeksi huomenta ja sitten ”hitto Kettunen”. Olemme sattumalta Esa ja Tuula Rissasen s/y Friendshipin vieressä. Päivä alkaa aurinkoisena ja tuulisena. Tuuli on pohjoisen kaarella ja kovenee asteittain. Satamassa se ei haittaa, mutta merellä on vaahtopäitä. Katselemme kolikkovarastot ja sieltä löytyy tarpeellinen määrä 5kr kolikkoja, joten molemmat saamme lämpimät suihkut. Kyllä muuten raikastutti nuhruista oloa. Lähdemme kävelyretkelle ja etsimään kauppaa. Muutamien neuvojen jälkeen kauppa löytyy 5 km. kävelyn jälkeen. Ica kaupasta saamme kaikkea mitä tarvitaan. Paluumatkalla pidämme pienet picnicit. Kesän lämmössä ja suvituulessa kulkijat kurkistavat talot ja pihat. Gotlannin rauhassa ja kesän niittyjen tuoksuissa mielet rauhoittuu. Tätä olemme tulleet hakemaan. Pitkän ja lämpimän retken jälkeen nukumme molemmat pitkät päiväunet. Sitten silliä ja uusia perunoita, jälkiruuaksi lettuja ja hilloa. Näin elämän pitääkin olla. Nyt laittaudumme sänkyyn kirjan kanssa. Uni tulee sitten kun on tullakseen. Nyt kello on 22.30.
Sunnuntai 6.7. Herrviik
Sunnuntai alkaa sateisena. Sataa ja taas sataa. Naapuriveneen ruotsalainen kippari toteaa vain, että ”svenska sommar”. Niin se on, että Ruotsissa sataa kesällä enemmän kuin Suomessa, mutta joku raja saisi silti olla. Pidämme lukupäivän ja käymme pienellä kävelyretkellä rantakallioilla. Täältäkin löytyy sotilasvarustuksia mm. kk. pesäke ja tykkiasema. Idästä se vihollinen on Ruotsiakin vainonnut. Tänään syödään spagettia ja jauhelihakastiketta. Jostain sieraimiin kantautuu glögin tuoksu ja siinähän se Marita on taas lempipuuhassaan, paukkuja väsäämässä. Ruokajuomana siten muutama punaviini ja palan painikkeeksi pullo kuohuviiniä. Sitten Mambaa soittimeen ja ämyrit kaakkoon. Kivat kännit noin tipattoman purjehduksen lomassa. Minua ainakin harmittaa, joten vastapainoksi poistun paikalliseen krouviin ja syön hyvän aterian. Ruoka on hyvää ja kaiken kukkuraksi saan ylimääräisen ”fläskkottelletten”, sillä kokin mielestä saamani ateria oli liian pieni. Ylimääräisestä annoksesta ei suinkaan veloitettu ja kaiken lisäksi kokki toi sen itse minulle. Vaikuttavaa. Vastapalvelukseksi pyydän laittamaan laskuuni lasin valkoviiniä kokille. Nyt lähden hyvillä mielin veneelle ja siellä ”miehistö kuorsaa kopissaan”. Pieni tuuletus ja sänkyyn. No täytyi se tämäkin päivä tulla, tuttu juttu.
Maanantai 7.7. Herrviik
Väkinäisiä aamutoimia ja vaitonaisia huomenia, mutta päivä lähtee käyntiin. Paikallisella telakalla on hyvä verstas ja sieltä varmaan saan apua moottorin öljyn vaihtoon. Hitto, että harmittaa, kun jätin omat öljynvaihtovehkeet kotiin. Apua löytyy, mutta saamani käsipumppu ei pysty nostamaan öljyä koneesta. Verstaalta luvataan, että iltapäivällä tullaan pumppaamaan öljyt pois koneesta. Laittelen muuten venettä lähtökuntoon. Grillausvarustus keulapiikkiin jne. Satama täyttyy taas ja toisella puolelle, pieneen väliin, tunkee saksalainen s/y Atlatia ja toisella puolella hovia pitää joku hiton svenskaklubben. Ystävällistä, mutta tekoystävällistä. Moottorin ja vaihdelaatikon öljyt on nyt vaihdettu. Vihdoinkin matkaan. Klo. 15.15 suuntaamme ulos aallonmurtajan aukosta ja kohti etelää. Tuulen piti olla idästä ja maximissaan 13 m/s. Tuuli on kaakosta, ts. vastaista ja ainakin sen 13 m/s. Edellisten päivien tuulinen keli on nostanut aallokon korkeaksi, joten mitään himolegiä ei tässä kelissä tehdä. Päädymme siihen, että ajetaan Ronehamniin. Sinne on kohtuullinen matka n. 35 mailia. Saamme osaksemme vielä pienoiskoossa ”myrskymatalan”. Se syntyy ihan oppikirjojen mukaisesti matalapaineen ja sadealueen lähestyessä. Ilma viilenee nopeasti ja tuuli yltyy. Ei meillä ole mitään hätää, mutta n. 1 t. tuuli viheltää vanteissa ja vaahtopäät pärskii veneeseen. Siihen vielä sade päälle ja niin olemme valmiit siirtymään Ronehamnin sisäänajoon. Tiukka kartanlukua ja merkkien tulkitsemista. Marita navigoi ja yhteisymmärryksessä merkkien tulkinta sujuu ja reitti löytyy. Tarkkaa nyt vain siksi, että satamaan pitää ajaa keppiväylää, jossa käännöksiin ei saa tulla pummeja. Sitten satamassa ja miliöö ei todellakaan ole kuin 2, mutta minua ainakin miellyttää sataman tunnelma. Olemme ihan oikeassa satamassa eikä missään ”kerholaiturissa”. Satamassa on vain kolme purjevenettä ja niistä kaksi on suomalaista. Toisen suomalaisveneen kanssa vaihdamme kuulumisia ja annamme heille Vetspilsin katukartan. Mukava luonnikas pariskunta. Kulkuvälineenä heillä on Hanse 40. Klo. 22.30 syömme silliä ja perunoita ja sitten petiin. Kummallinen päivä, pieni legi, kova tuuli, vaitelias tunnelma ja iltapalalla toverillisen lempeä tunnelma. Hyvää yötä.
Legi 6: Herrvikk – Ronehamn: 35 miles, aika 6 tuntia 25 minuuttia.
Tiistai 8.7. Ronehamn
Heräämme eri aikaan. Juon aamukahvit ja lähden klo. 06.30 rantakierrokselle. Tekee mieli vähän jaloitella. S/y Dulcinea on ollut monessa laiturissa ja nyt paikkamme on slipin sivussa, öljytankin vieressä ja mahdollisimman karussa ja likaisessa paikassa, mutta jotain viehätystä tässäkin on. Kuva täytyy ottaa, joskus sitä voisi sitten vaikka muistella. Toinen suomalainen on lähtenyt ulos, varmaan jo viiden maissa. Nyt puolustamme kansallissuutta yksin . Marita herää aamupuurolle. Vuorossa on Ronehamn kierros, siis keskustaan kauppoihin ja katukahvilaan. Kävelemme tovin kauniissa säässä kohti keskustaa. Varmuuden vuoksi kysymme vanhemmalta vastaantulijalta, missä keskusta on. Vastaus on, noin viisisataa metriä. Niin lähellä? Keskusta löytyy. Tasan yksi kauppa. Tosin kaupassa on kaikki palvelut apteekista postiin ja pankkiin. No, ei tässä kylässä ole siis mitään keskustaa ja heti kaupan jälkeen alkaa maantie ja 90 km. nopeusrajoitus. Siinä tuli aamutuimaan käveltyä koko Ronehamnin läpi. Saamme aikaan muhkean kauppalaskun. Laskun somisteena on sormisuolapaketti. Miten se suola voi maksaa niin tolkuttomasti! Päivä on lämmin. Kala-autokauppa aukeaa iltapäivällä ja sieltä ostamme pari kampelaa, palan oivaa savustettua tillilohta sekä muhkean skagensämpylän. Lounas nautitaan ranta-aittojen vieressä. Pikku visiitti ranta-aitan kirpparissa ja mukaan lähtee 10 kr. lämpöliivit. Saamme seuraksemme myös satamakapteenin. Hän vaikuttaa enemmän harrikamieheltä. Tatuoinnit, pusakka ja tukka harrikatyyliin istuvasti. Satamamaksut maksetaan, sähkömaksua emme maksa ja dieseliä emme saa. Tämä harrikamies osoittautuu kuitenkin takanamme olevan supersiistin kalastusaluksen kippariksi, joten ulkonäkö pettää. Päivä kuluu puuhastellessa ja Marita intoutuu kunnostamaan kannen teakkahvoja ja öljyämään istuinlaatikon teakia. Kiertelemme vielä satamaa ja leirintäaluetta. Aistimme sitä levollista tunnelmaa, joka vallitsee näissä Gotlannin pienissä itärannan kalastajakylissä. Rauhoittavaa. Mieli tekee kuitenkin jo lähteä ulos, mutta päädymme siihen, että lähdetään sitten vasta aamulla ja heti kun herätään. Illalla aloitamme Åsa Larssonin äänidekkarin ”Sudentaival” kuuntelua. Kymmenen cd levyä ja lukijana Marjaana Maijala. Kumpikaan ei muista cd:n ykkösen lopusta mitään, uni voitti.
Keskiviikko 9.7. Ronehamn
Heräilen ennen kuutta ja valmistaudun lähtöön. Lähtö satmasta klo. 06.10. Aamu on puolipilvinen, mutta aurinko pilkistää ja lämmittää. Marita nukkuu. Sitten ulos satamasta ja kohti avomerta. Kaikki sujuu hyvin, mutta yhtä vihreää lateraalia ei löydy. Saareen kärjen kohdalla käännyn kohti avomerta, mutta sitten rysähtää. Dulcinea on komeasti karilla. Että tämäkin piti sattua, joka reissulla jollakin karilla. Nyt navikointovirheen vuoksi ja tukevasti kallellaan. Marita herää rysähdykseen. On pukenut nopeasti vaatteet päälle ja ilmestyy pelastusliiveissään Dulcinean kannelle kuin Titanic elokuvassa. Alkaa hurja ponnistelu veneen saamiseksi irti karilta. Kaikki konstit käytetään. Heijataan, kiskotaan ison nostimella, uidaan, sukelletaan ja kaikkea siltä väliltä, mutta karilla on ja pysyy. Kaiken kukkuraksi takana ja lähellä taivalla on pikimusta taivas ja kaikeksi kauhuksi vielä alkava trombi. Uhkaava musta tötterö nostaa vettä taivaalle ja lähestyy. Molemmat huomaavat sen tahollaan, mutta kumpikaan ei puhu siitä toiselle. Vanhat kokemukset painavat mieltä, eikä kumpikaan halua säikytellä havainnolla toista. Tarpeeksi tiukka tilanne muutenkin. Sinänsä tässä ei ole mitään hätää, mutta omin voimin emme pääse karilta pois. Tunnin polskimisen jälkeen olen puhki kuin vanha vanunut villasukka. Palelen horkassa. Marita toimii määrätietoisesti ja ottaa yhteyden 112. Kertoo mistä on kysymys, antaa koordinaatit ja yhteystiedot. Apua tulee, sanotaan, mutta ottaa aikansa. Vierellä olevaan saareen on mennyt moottorivene. Se on nyt palaamassa mantereelle, kääntyy ja lähestyy meitä. Tulee vierelle ja kyselee kuulumisia. Kerromme tilanteen ja saamme kuulla, että kari on kyllä aika petollinen ja ainoa paha näillä nurkilla. Miten hitossa minä sen nyt löysin. Paikalle tulleen veneen miehistö, vanhemmat kalastajamiehet, auttaa meitä. Köydet kiinni ja 90 hv. perämoottori vatkaa vettä hullun lailla. Ei irtoa. Sitten uusi vauhti, hirveä rutina ja pauke ja vene liikahtaa irti karilta. Hieman vielä kolinaa veneen alla ja nyt olemme vapaassa vedessä. Samalla hetkellä paikalle on saapunut myös Gotlannin meripelastuksen alus m/s Anders. Kiitettävää toimintaa. Vapaaehtoista meripelastusta täytyy ehdottomasti tukea. Annamme vajaan rommipullon kiitokseksi kalastajaveneen miehille. Meripelastuksen m/s Anders ohjaa meidät oikealle väylälle ja saattaa meidät avomerelle. Koko tilanne alkaa helpottamaan mieltä, mutta miestä se syö vielä pitkään, noin henkisesti. Olen siis ”karikettunen”. Onneksi ei ollut kommodorin viiri saalingissa. Silloin sitä häpeää olisi saanut tuntea oikein viran puolesta. Marita vannottaa minua, että muistakin kirjoittaa siihen päiväkirjaan, että hän aluksen navigaattori, oli nukkumassa tapahtumahetkellä. Muistin ja kirjoitin.
Nyt kohti öölantia ja Kårehania. Pitkä taival, mutta matka sujuu vastatuuleen koneella, sateella, korkeassa vasta aallokossa. Matka joutuu, pitkästyttää, väsyttää. Lueskelemme yhdessä Ilmatieteenlaitoksen kirjasta Sää- ja meritietoa, vesilläliikkujan käsikirja. Kuva kuvalta ja kappale kappaleelta tulkitsemme päivän säähavaintoja, pilvimuodostelmia, lämpötilan vaihteluita ja ilmanpainetta. Hernekeitto klo.14.30 sitten bortskeitto klo. 19.00 ja kolmen kahvituokion jälkeen saavumme Kårehamnin kepeille. Satamaan ja kiinni laituriin. Täällä ei ole kuin yksi saksalainen alus. Rauhallista, hiljaista ja tuttua. Tapahtumarikas ja pitkä päivä on takana. Illalla valmistan vielä meriruokaa, paistettua läskiä ja kananmunia. Voi veljet että maistui. Nyt vielä Sudentaival cd numero kaksi soittimeen ja petiin kuuntelemaan. Tuskin on Marjaleena Maijala saanut lukemistaan alkuun kun nukahdamme. Tämä cd täytyy kuunnella uudelleen. Hyvää yötä.
Legi 7: Ronehamn – Kårehamn: 65 miles, aika 14 tuntia 35 minuuttia.
Torstai 10.7. Kårehamn
Nukumme pitkään. Miten ihminen voi nukkua melkein 12 tuntia? Kai se vaan oli se pitkä ja tapahtumarikas legi? Aamutoimina puuroa ja suihkua. Sitten kiertelemme tuttuja paikkoja. Käymme ostoksilla puolalaisen naisen pitämässä minilivsissä. Limua, jätskiä ja pullaa, ylellistä. Ruotsin rahat ei riitä ostoksiin ja lupaamme palata klo. 14.00, silloin saamme myös tuoreen lehden ja sieltä säätiedot. Missähän se kesä oikein on? Ei ainakaan täällä ölannissa. Dieseliä pitäisi saada ja elintarvikkeita. Marita on käynyt sataman kalakauppa/ravintolassa ja paikan isäntä on luvannut Maritalle auton lainaksi, hankkia dieseliä ja auttaa muutenkin merenkulkijaa. Sama ei toistu minun kohdalla, sillä kun kysyn sitä autoa lainaksi, ei se onnistu millään. Kumma, mutta tuttu juttu! Satamakapteeni hakee rahaa, mutta ruotsin rahaa ei ole. Lupaamme maksaa heti kun olemme käyneet pankissa, ts. Borgholmissa. Bongaamme vastalaiturilta mereltä saapuvan tutun kalastajan, täällä olemme olleet ennenkin. Häneltä saa ostaa kalaa suoraan veneestä. Veneen ympärille keräytyy väkeä. Kauppa käy ja meidän ämpäriin saadaan neljä kampelaa. Marita huomaa kalalaatikon pohjalla nokkahauen. Ei tunne kalaa ja kysyy kalastajalta, mikä kala on kyseessä. ”Nolengedda” tai jotain sinne päin on vastaus. Kalan saamme kaupan päälle. Hyvä kauppa, neljä kampelaa ja nokkahauki, yhteishinta 20 sek. Siis n. 2 euroa. Nyt paistamaan kalaa. Kampelat paistetaan myöhempää ruokailua varten, mutta nokkahauki syödään heti. Hyvän makuinen kalakala ja mystisen väriset ruodot. Samaa kalaa olen kyllä aiemmin syönyt Lehtmassa, mutta Maritalle on ihmettelemistä myrkynvihreänä hehkuvissa ruodoissa. Päivästä tulee lämmin. Välillä sataa ja sitten taas paistaa. Illalla on sitten vuorossa kalaravintolan trubaduuri ilta. Paikalle on saavuttava ajoissa, jos haluaa pöydän. Suihkuun, papiljotit päähän, kukkamekko ja fooni esiin. Minulle ”keekoiluvaatteet päälle”. Maritan mielestä näytän enemmän ruotsalaiselta, kuin ruotsalaiset itse. Valkeat housut, punavalkeat kengät, Henry Loyd v-aukkoinen valkea jumpperi. Merita on kukkamekossaan ja meikattuna ehdottomasti illan ”herkullisin”. Siis muutekin, sillä parisuhdekin oli saanut terapiaa ennen lähtöä. Nyt meidän kelpaa mennä. Emme ole ainakaan takametsien suomalaisia turisteja. Ajoissa olemme, sillä kun trubaduurin piti aloitta klo.18.00, hän vielä valmistelee esiintymiskamojaan ja ravintoloitsija kantaa pöytiä ulos. Tunnelma vähän laskee, sillä karmea havainto on, takametsäläisten kello on suomen ajassa ja olemme siis n. yhtä tuntia etuajassa tällättynä pöydässä istumassa. Ainakin saatiin paikka. Illasta tulee viehättävä. Paikka on väkeä täynnä ruoka on hyvää. Trubaduuri vetelee ruotsalaisille tuttuja kappaleita ja vnhemman ravintolaväen jalka ja suu käy tuttujen sanojen ja nuoruuden muisteloiden parissa. Ikuinen ja pikkusyntinen nuoruus tuo ilmettä varttuneemman väen katseisiin ja silmäyksiin. Hieno fiilis, tämän ruotsalaiset osaavat siinä missä lihapullatkin. Illan viiletessä ( ts. viinin vähetessä) poistumme veneelle. Åsa Larsson ja Suden taival soittimeen ja kuuntelemaan. Koska nukahdin? Kuulinko kaiken? Taas sama juttu, uni tulee, eikä ole ihan varma siitä mitä siinä murhajutussa oikein tapahtui.
Perjantai 11.7. Kårehamn
Puolipilvistä mutta lämmintä. Emme lähde vielä jatkamaan matkaa, sillä polttoainetäydennyksen saamme vasta iltapäivällä. Sitä tuleekin sitten kahdesta paikasta. Satamakapteeni on saanut hommattua jerrykannullisen ja ravintoloitsija tuo toiset 20 litraa ja hyvän muovisen kannun. Häneltä ostan dieselin ja kannun. 300 sek satamakapteenille ja 600 sek ravintoloitsijalle. Nyt on menovettä ja aamulla sitten kohti öölannin eteläkärkeä ja Grönhagenin satamaa. Siellä sitten pohditaan, minne jatketaan. Tuulista kiinni, mutta vastatuuli legin saisivat jo riittää. Teemme kotiseuturetken Kårehamnin ympäristöön. Rauhalliset, kauniit maisemat. Tyylikkäitä ja hoidettuja uusia ja vahoja taloja ja kesäasuntoja. Talosta puuttuvat ne ”takapihat”, jotka ovat meille tyypillisiä. Ei romuautoja tai ruosteisia traktoreita. Täältä puuttuvat myös punavalkoiset autonrengaskukka-asetelmat ja pihatontut. Kulttuurierot näkyvä ja tuntuvat fiiliksinä. Pieni tauko ikivanhan tuulimyllyn juurella ja sitten veneelle vihanneskeittoa syömään. Illalla käymme vielä pikkupalalla kalaravintolassa, pitäähän Maritan saada edes vähän punaviiniä, miten sitä nyt muuten jaksaa työn raskaan raatama ihminen. Ennen uutta Sudentaival jaksoa kertailemme edellisiä jaksoja ja päivitämme tapahtumat ja ihmiset. Sitten jakso kolme soittimeen ja petiin. Hyvää yötä.
Lauantai 12.7. Kårehamn
Herään klo.05.00 ja valmistelen lähtöä. Tyyni, hiljainen aamu. Kahvit ja aamutoimet mahdollisimman hiljaa. Ulosajon ohjeiden kertaus, kartta pöydälle ja hiljaa lipuen ulos kohti avomerta. Matka jatkuu tyynessä aamussa kohti etelää. Marita nousee. Syömme aamupuurot ja istuskelemme veneen kannella. Kaikki hyvin ja matka taittuu 6 solmun nopeudella. Sitten koneen ääni muuttuu ja vauhti hiljenee. Mitä tapahtui? Mitä tapahtui? Potkuriko vai vaihdelaatikko? Konehuoneen kansi auki ja helvetti, öljyä lattialla. Vaihdelaatikko toimii, akseli pyörii, mutta vahtia ei tule. Sukellan veneen alle. Potkuri on tallella. Nousen ylös ja nyt vika selviää. Akselin ja koneen välissä on potkuriakselin kiinnityslaippa, se kyllä pyörii, mutta akseli siis ei? Tähän on turha dokumentoida koko tarinaa siitä, kuinka koetan korjata vikaa. Riitta kun sanon, koetin, mutta eväät (ts. taito ja työkalut eivät riitä) eivät riittäneet. Sukellan vielä veneen alle ja sidon potkurin ja akselin kiinni takakannattimeen. Näin siksi, ettei ne luiskahda mereen. Sitten koordinaatit ja lähimmän sataman haku. Kårehamn. Paluu Kårehamniin kestää ikuisuuden, sillä tänään on tietysti se tuuleton päivä. Aurinko paistaa ja tunnelma paranee, sillä mitään ei ole nyt tehtävissä ennen satamaan pääsemistä. Vaihtelevalla vauhdilla, 10 tunnin purjehduksen jälkeen pääsemme lähestymislateraaleille. Genua sisään ja isolla purjeella satamaan sisään, yksi luovi satama- altaassa ja olemme ”perillä”. Isosta veto pois, mutta vauhtia silti riittää. Marita toimii päättäväisesti laiturilla. Vauhtia saadaan pois ja vene nopeasti kiinni ensimmäiseen mahdolliseen pollariin. Satamassa on puolalainen alus. Sen kippari on Maritan apuna veneen kiinnittämisessä. Nyt kaikki on ok. Helpotuksen huokaisu. Laittelemme iltapalaa, kosteita vaatteita kuivumaan, tiskaamme. Satamakapteenille selvitämme, mitä konehuoneessa on tapahtunut. Venemiehenä hän ymmärtää ongelmamme heti. Korjaaja kyllä löytyy, hän huolehtii siitä, mutta nyt on lauantai ja korjaaja saadaan vasta maanantaina. Hyvä niin. Tähän loppui kiireet ja alkoi viikonlopun vietto saaressa. Kårehamnista on tullut näköjään kotisatamamme. Suden taival jaksosta neljä en muista mitään, sillä taisin nukahtaa heti sen alettua. Marita kuunteli pidempään, mutta kertauksen paikka molemmilla taitaa olla. Olipa päivä. Seikkailu jatkuu huomenna.
Sunnuntai 13.7. Kårehamn
Aamulla satamakapteeni tulee kuuntelemaan kuulumisia. Kertaamme sen minkä moottorivahingosta osaamme sanoa. Käymme läpi eri vaihtoehtoja ja hänkin toteaa, että mystistä on. Aamupuuroa ja kahvia. Päivästä tulee kaunis, mutta yllättävän tuulinen. Käymme puolalaisen naisen pitämässä minilivsissä ostoksilla. Päivä kuluu hortoillessa ja iltapäivällä Marita kertoo, että nyt siinä kalaravintolassa on shusia tarjolla. Molemmille satsit shusia, Maritalle pikkuputeli punaviiniä ja syömään kalastajien majojen taakse, tuulettomaan lämpimään paikkaan. Karu pitkä lankkupöytä, penkit samaa tanakkaa harmaata lankkua. Takana kalastajien punaisten majojen seinät, edessä matala merenlahti ja runsas kirjo merilintuja. Hiljaista ja lämmintä, kotoisaa. Tätä tunnelmaa ja hetkeä tule varmaan tulee muisteltua, fiilis menee jonnekin syvälle. Veneelle palattuamme päätän vielä kerran ottaa selkoa siitä, mikä meni vetolaitteissa vikaan. Kokeilen veitsellä akselin paikkaa, mutta sitä ei ole ainakaan siinä paikassa, missä sen pitäisi olla. Irrotan vetoakselin laipan ja silloin paljastuu koko karmeus, akseli on poikki vetolaipan tyvestä. Nyt taisi ottaa oikein ohraleipä, miten helvetissä nyt näin kävi ja kuinka tästä selvitään. Sitten muistuu vielä Kauppisen sanat moottorin rihtaamisesta. Se ei siis tullut tehtyä oikein, näinköhän on. Tilannearviota lieventää se, että akselista ”puuttu” vain pieni pätkä. Sen verran saattaisi olla ”ylimääräistä” takakannattimen ja potkurin välissä. Sukellan taas veneen alle. Vähän siellä on varaa, mutta riittäkö? Huomenna selviää! Hiton kylmää sukeltelua, sillä vesi on vain 10,5 astetta. Nyt kuuman suihkuun. Ilta on ehtinyt siihen vaiheesen, että kertaamme cd nelosen. Molemmille melkein uusi juttu, siis eilen nukahdimme melkein heti cd:n alussa. Marita oli kuunnellut hieman pidemmälle. Nyt osat vaihtuivat, kuuntelin koko nelosen uudelleen, mutta Marita nukahteli jo tässä vaiheessa iltaa. Sitä se shusi teettää. Päivään liittyi tekstiviestit Huotarille ja Ilkalle neuvoja ajaa viron rannikolle. Päivä oli kaunis, tuulinen, lämmin ja osin jopa hiostava. Rannan väki alkaa tulla tutuksi ja kohtalomme purjehtijoina huolettaa aidosti monia. Eiköhän tästä nyt jotenkin selvitä, mutta mitään hätää ei ole, ongelmat on teknistaloudellisia. Palataan asiaan huomenna. Nyt pasianssin pariin ja korviin Bill Evansia.
Maanantai 14.7. Kårehamn
Satamakapteeni tulee paikalle aamulla. Nyt myös hänelle selviää, mistä on kysymys. Korjaustoimet aloitetaan heti ja yhdessä puhastelemalla akseli saadaan uudelleen laippaan. Satamakapteenilla on oikeat työkalut ja niin laippa saadaan kireälle ja lukkopultti paikalleen. Nyt vielä koekäyttö ja kaikki näyttää pelaavan. Hyvin tehty satamakapteenilta. Korjauspalkkakin on enemmän kuin kohtuullinen 50 euroa. Laittelemme venettä nyt lähtökuntoon, mutta ennen lähtöä vielä kerran tuoreita kampeloita kalastajalta, grilli kuumaksi, jälkiruuaksi lettuja. Mainio ateria. Lähdön hetkellä on lämmintä ja kevyt tuuli kaakosta. Ajamme ulos avomerelle. Tunnustelemme tuulta, aallokkoa ja arvioimme etäisyyksiä eri vaihtoehtojen välillä. Päätös on, että Gotlannin kautta kohti kotia. Purjeet vetää mainosti ja sitten taas ei ollenkaan. Tuulen suunta on muuttumassa ja se kääntyilee kisallisen oikullisesti etelään ja sitten lounaaseen. Vene kulkee myötätuuleen ja myötäaaltoon välillä vain 2 solmua, purjeet hakkaa, vene rullaa ja kamat koliseen. ärsyttää. Ilma on kuitenkin lämmin ja aurinko helottaa. Sitten tuuli taas viriää. Nyt teemme lopullisen päätöksen kohteesta. Ei Visbyhyn vaan etelämmäksi Klintehamniin. Tuuli saa lisää puhtia. Nyt tuulee jo navakasti takaa. Ilta hämärtyy. Ohitamme mystiset Santa Karlön ja Lilla Karlön. Samalla opettelemme majakoiden ja loistojen valotunnuksia. Sitten alkaa vertahyytävän jännittävä Klintehamniin ajo. Väylä on kapea, mutta valo-opastus hyvä. Tarkasti vaan keppien välissä. Ranta kohise ja vaahtoaa. Nyt pitää vielä saada purjeesta vetoa pois. Sitten lähes pimeässä käännös kahden uskomattoman lähellä olevan kepin tai paremminkin laudanpätkän väliin. Vesi kiehuu vieressä. Värejä ei erota. Nyt vielä punaisia keppejä ja veneitä hipoen johonkin paikkaan kiinni. Tuulee navakasti. Vapaa aisapaikka löytyy ja heti siihen. Perillä, mikä helpotus. 11 tunnin legi on suoritettu. Katselen, mitä veneitä viereisissä aisoissa on. Sanon Maritalle, että toi vene on samanlainen kun Nordellin Ristolla. Sähköt veneeseen ja nukkumaan. Suden taival cd numero viidestä en muista tuon taivallista.
Tiistai 15.7. Klintehamn
Yöllä tuuli ulisi mastoissa. Aamulla samat tunnelmat, mutta mikäs tässä on ollessa, aisapaikka ja sähköt veneessä. Puuroa ja kahvia. Sitten selviää sekin, että Merihaan Veneseura on edustettuna kahden veneen voimin tässä satamassa. Risto Nordellin S/y Tringeling on viereisessä aisassa. Aamulla nopeat jutut ja kertaukset siitä, miten Riston akselivaurio tapahtui ja kuinka se korjaantui. Risto ottaa muutamia kuvia s/y Dulcinean miehistöstä. Venelehden kanteen tietysti ja Maritalla on suuri hätä, kummat silmälasit näyttävät paremmalta kuvassa. Soittelen vielä Kauppiselle ja saan ohjeita rasvapoksin korjaamisesta. Nyt siirrymme Klintehamnin palveluiden pariin, ei siinä olekaan mitään valittamista. Ica-kaupassa kaikkia mitä tarvitaan. Cedergrenin mek. verkstadin Ab:ssä vesivaseliinit, rasvanippa ja rasvaprässi. Paikallisessa ravintelissa korvgrytaa minulle ja Maritalle pasta bolognase. Maistuiko? Kyllä, mutta ei niistä kulinaariannos kilpailuun olisi ollut. Päivästä tulee aurinkoinen ja lämmin, kunhan vaan hakee tuulelta suojaa. Taivaalla on julmia kynsiä, niin kuin noita-akka olisi repinyt valkeaa harsoa. Kuuntelemme cd viiden uudelleen, mutta taas sama juttu, päiväunet voitti. Nyt vielä veneen laittoa. Rasvaboksi kuntoon ja etuvalon kääntö oikeaan asentoon, niin että punainen on vasemmalla ja vihreä oikealla, Miten se olikaan mennyt väärin Arifin Oyllä, enkä minäkään ollut sitä kotona huomannut. Vielä kierros kaupungilla. Lämmintä kanaa Konsumin grillistä ja ruusujen reunustamalle penkille istumaan. Hyvältä maistuu kenttäateria vierailla mailla. Nyt sitten Suden taival dekkarin pariin, cd kuusi koneeseen ja katsotaan kuinka käy. Jatkuu huomenna.
Keskiviikko 16.7. Klinhehamn
Aamutoimet tuttuun tapaan ja pikkuhiljaa ajatus kypsyy siihen suuntaan, että tänään lähdetään Visbyhyn. Siitä dekkari cd:stä on vain hajanaisia käsityksiä, mutta eiköhän se murhamysteeri nyt kuitenkin selviä ennen Helsinkiä. Bussi no. 10 lähtee Konsumin edestä ja sinne menemme, nyt siis kohti Visbytä. Visbyn satamassa on infernaalinen kulutusjuhla ja hämmentävä määrä todella iso uusia moottoriveneitä. Satamaelämää leimaa kolmekymppisten ylileveä elämäntyyli. Veneiden kannella ollaan röyhkeästi näytillä ja juomat käsissä. Ei täällä ainakaan mikään ruotsin kirkon regatta ole menossa ja tuskin venekansan joukosta löytyy puolalaista putkimiestä. Marita suunnisti rannan venetarvikemyymälään kuin telkkä pönttöön. Alkoi huikea ostovimman tyydyttäminen vaatehyllyjen välissä. Miltä näyttää, entäs tämä, miten nämä ja tämä ja tämä…. Siirryn ulos ja odottelen siellä pahimman yli. Kävelemme Visbyn ihmispaljouden virrassa ja ihailemme kaupungin kultturellia, historiallista kauneutta. Sitten paahtolammasta, nyt ei tingitä ruuassa. Mainio ateria, ruotsalaiset osaa. Minä sorruin Dresmannin alennusmyyntiin, ota kolme – maksa kaksi, siis shortsit, pikee ja kalsaripaketti. Marita sortui Systembolagetin ovesta sisään ja ulos tullessa joku oli laittanut sille viinilaatikon mukaan, kyllä ruotsalaiset osaa. Nyt takaisin Klintehamniin ja ulos merelle. Lähdemme yölegille. Vasta avomerellä päätämme seuraavasta kohteesta. Joka tapauksessa Ruotsin mantereelle on tarkoitus siirtyä. Tuuli on selvästi heikentynyt, vaahtopäitä ei enää ole. Tuulikin on sopivasti sw, joten päätös on, kohti Nyköpingiä. Useamman tunnin ajon jälkeen tuuli kääntyy ja kovenee. Kuu laskee mereen, upea näky. Aurinko laskee ja tuuli saa puhtia niin, että on reivattava ja vedettävä genuaa sissä. Sitten alkaakin taas tuttu Itämeren keli. Tuulee ja lähes vastaista. Aalto kasvaa ja vettä roiskii kannen yli. Marita ei saa unta ja tulee kannelle. Hän ottaa veneen haltuunsa ja minulla on tilaisuus nukahtaa n. tunniksi. Marita olisi ajanut pidempäänkin, sillä vene käyttäytyy rauhallisesti vaikka tuuli on jossain 13 m/s. Aamulla alkaa manner häämöttää. Marita nukkuu. Hän oli tehnyt todella tarkat ja viisaat wp:t , joten minulla on helppo ajaa karikkoisesta kapeasta aukosta sisään Nyköpingin väylälle. Nyt aurinkokin alkaa lämmittämään. Suuntaamme merkki merkiltä kohti Nyköpingiä ja SAUNAA. 15 tunnin kovatuulisen yölegin jälkeen olemme ruotsin mantereen satamassa kiinni. Matka kohti kotia on alkanut.
Legi 9: Klintehamn – Nyköping: 90 miles, aika 19 tuntia
Torstai 17.7. Nyköping
Kello on 11.30. Vene on saatu satamakuntoon ja käyn maksamassa satamamaksun ja sähkön. Seuraavaksi aamuksi tilataan sämpylät ts. fralla. Sitten käymme päikkäreille, muta uni on rauhaton ja herään puhelinsoittoon. Kotkalainen kyselee, voisiko veneen jättää paikkaan 28 maanantaihin saakka. Nyt saunaan. Istun saunassa silmät kiinni ja nautin. Lyön löylyä, vilvoittelen käylmävesiletkulla ja taas saunaan. Saan olla ihan yksin saunatiloissa, nauttia täysin siemauksin. Marita on tullut ”kuuhulluksi”, pesee pyykkiä, tiskaa astioita, somistaa veneen paikkoja. Onkohan sillä jokin merkkipäivä tai jotain, kun se noin toimii. Kai se jossain välissä selkiää sekin mysteerio. Laitan jääkaapissa pitkään olleesta possun sisäfileestä ruokaa, lisänä runsas salaatti ja nopeasti valmistettu salaattikastike. Sitten lepäilemme. Päivään mahtui vielä kävely kaupungilla. Piipahdamme thai wok paikassa ”viihdesyömässä” ja turhaa se olikin. Nyt päivä alkaa olla kohdallaan ja paneudumme Åsa Larssonnin jännärin pariin. Se tapa on varmistaa, että uni tule tuota pikaa. Niin kävi.
Perjantai 18.7. Nyköping
Aamu alkaa kauniina. Upea päivä tulossa. Aamulla saamme tilatut morgon trallat ja hyvältä maistuu. Jatkamme pyykin ja veneen siistimisen parissa. Käyn aamusaunassa. Marita haluaa jäädä veneelle ja menee taas pyykille. Mitä on tapahtunut? Minä lähden kaupungille, parturiin, torille ja rautakauppaan. Kaikkea pientä pitää saada. Marita jää veneelle. Uhkaavat sadepilvet ilmestyvät taivaalle, sade alkaa. Ennekuin olen veneellä, olen likomärkä, mutta kyllä kesä kuivaa. Palattuani vene on siistitty ja somistettu Marita nukkuu. Kahvi on laitettu ”naps” valmiiksi. Siivoan Kloriinilla tiskipöydän ja rasvanpoistajalla hellan. Marita hän herää. Kysyn, onko nyt jokin merkkipäivä jota en muista enkä tiedä? Ei ole, on vastaus. Se on vain sitä ”kuuhulluuta”, on selitys. Varmuuden vuoksi olin käynyt Systembolagetissa ja hankkinut piccolon cavaa ja champanjaa. Champaja piccolon piilotan jääkaappiin. Anna cavan Maritalle. Katsotaan kuinka käy? 3 tuntia myöhemmin se tapahtuu. Parisuhteen perusteet on hoidettu kuntoon. Katselemme karttoja ja eri vaihtoehtoja seuraavaksi satamaksi. Vietämme päivää satamassa. Välillä sataa ja sitten taas paistaa, ruotsalainen kesä tyypillisimmillään. Huilataan hiukan. Iltapäivällä on vuorossa taas saunan lämmitys. Nyt vaan pitää olla sosiaalinen, sillä ruotsalaiset jaksavat diskuteetrata saunassakin.
Lauantai 19.7. Nyköping
Frallat on tuotu ja tämä on luksusta. Tuoreet sämpylät aamukahvilla. Aamutoimien jälkeen valmistelemme lähtöä. Seuraavaksi kohteeksi on useampia vaihtoehtoja. Päätös on, että ensin avomerelle ja sitten tarkastellaan uudelleen tilannetta. Nyköpingin rännin jälkeen suuntaamme kohti avomerta. Purjeisiin saadaan vetoa, aallokko on korkea, mutta tasainen. Matka kohti pohjoista on alkanut. Ensimmäinen kohteemme on Landsortin kärki. Muutaman suunnan tarkistuksen jälkeen kärjen kaksi majakkaa saadaan näköpiiriin. Kärjen kohdalla pientä hapuilua, sillä kaukaa katsoen kuvittelen majakan takana olevaa toista rakennusta majakaksi. Marita tekee karttamerkinnän ja niin saamme varman suunnan ajaa ohi Landssortin ulomman kärjen. Komea ilmestys, pakko ottaa muutama valokuva. Sitten kohti Nynäshamnia. Satamaan saavumme klo xxx. Paikka löytyy helposti. Pitkä legi on taas takana ja siirrymme jaloitteluun. Sauna saadaan tilatuksi klo. 20.00. Sitä ennen syömme rannan kalaravintola/myymälän terassilla synnillisen hyvät savulohen palat ja Maritalle palan painikkeeksi Landsortin Lager (vahvempi versio). Saunan jälkeen molemmat nukahtaa ennen kuin pää on edes tyynyssä. Cd 8 kumpikaan ei muista mitään.
Legi 10: Nyköping – Nynäshamn: 75 miles, aika 11 tuntia 10 minuuttia
Sunnuntai 19.7. Nynäshamn
Nynäshamnin isossa huvivenesatamassa on rauhallinen ja levollinen aamu. Ruotsalaisissa satamissa on yleensä hyvä käytäntö, hiljaisuus alkaa klo. 22.00 ja jatkuu aina aamu 09.00 saakka ja käytäntö pitää. Tauno Palon kulkurin kanne ei ole soinut enää pitkään aikaan, olisi kai syytä muuttaa koko purjehduksen otsikkoa Åsa Larsson purjehdukseksi. Tänään täytyy tankata veneen ruokavarantoja. Tunnemme kaupungin ja siis suoraan Konsumiin. Pitkä lista ja paljon kannettavaa. Konsumin edessä kadulla on ajelehtii telttakangas. Kääntelen sitä ja otan sen talteen. Veneellä laittelen siitä puomin päälle sadekatoksen. Hyvin se toimi ja sitä tarvittiin, sillä sadetta tulee aina pienin väliajoin. Vierestämme lähtee ja tulee veneitä. Nyt saamme naapuriksi vanhemman hollantilaisen pariskunnan. Maritalle riittää materiaalia kuvitella millaista on venenaapureiden elämä ja keitä nämä ihmiset ovat. Rajaton mielikuvitus. Päivällä lakkailen veneen luukkua ja muutenkin teemme kaikkea pientä puhdetyötä. Nyköpingistä ostetusta sikanauta jauhelihasta valmistuu pellillinen lihapullia, kastike kuohukermasta. Perunoita ei ole, joten niiden asemesta suola/sokeri vedessä keitettyä porkkanaa. Ulkoliikunta lisää ruokahalua! Marita kuuntelemme uudelleen cd 8:n ja minä väitän muistaneeni siitä kaiken. Miten se nyt sitten kuulostaa niin uudelta. Päiväunet. Saunaan täytyy päästä ja niin tilaamme saunan klo. 21.00, viimeinen vuoro, ettei tarvitse pitää kiirettä. Päivä oli kaikin puolin lepopäivä ja sitä ilmeisesti tarvittiin, molemmat.
Maanantai 20.7. Nynäshamn
Käväisen aamutuimaan kaupungilla. Ihan vaan muuten. Pieniä ostoksia Konsumista. Perjantai Iltasanomat kioskista ja hyvät kahvi ja viineri konditorian kahvilassa. Tilauksen tein selvällä suomella, sillä kuulin tarjoilijan puhuvan suomea edellisen asiakkaan kanssa. Käyn vielä kirkon mäellä, kirkkoon en pääse. Olisin käynyt, ihan vaan huvikseni, sillä Nynäshamnin kirkossa on jotain ylevää, levollista ja turvallista. Mielekästä istua penkillä ja olla vaan. Veneellä Marita on laskenut maileja ja vaihtoehtoja. Ei kai vaan ole kiire kotiin! Ei kuulemma ole, mutta Sandhamn vilahtelee vaihtoehtojen joukossa usein. Sinne me sitten jouduimmekin, mutta ensin on taivallettava pitkä ja tuttu rännireitti. Matkaan lähdemme synkkien sadepilvien saattelemana. Maisemat vaihtuvat. Välillä purjeilla, sitten koneella ja sitten taas yhdistelmällä. Ilma on lämmin ja matka taittuu. Välillä tietenkin pari pientä kinaa, se taitaa olla meidän tapa purkaa painetta. Ei mitään vaarallista kuitenkaan, sillä heti perään ystävällistä puhetta ja vaikkapa kahvit. Matkalla syödään mainiot eiliset lihapullan loput ja salaattia. Sitten taas keskustelua siitä, minne mennään. Aarholmaan, Kökariin, Utöhön vai minne? Kääntöpaikalla päätös on kypsynyt, Sandhamniin. Sinne saavumme klo. 19.00. Taas pitkä legi, mutta ei kuitenkaan ylipitkä. Minne Marita meni, Kaptenskan vaatekauppaan. Nämä osoitteet sillä on hallussa. Tänään on minun vuoro täydentää vaatevarastoja. Täytyy ostaa Sandhamn/Hanko kelpoiset vaatteet. Tämä on Maritan tahto. Punainen pusero, punaiset shortsit ja uudet tossut. Komeaa on, eikä kuitenkaan ihan kohtuuttoman hintaista. Illan kruunaa ruokailu Värdhusetissa, Marita tarjoaa. Ruotsalaiset osaavat lihapullat ja tämän pyttipannun. Nyt veneelle ja nukkumaan, se parisuhde? Hoidossa.
Legi 11: Nynäshamn – Sandhamn: 52 miles, aika 9 tuntia 15 minuuttia
Tiistai 21.7. Sandhamn
Aamulla suihkussa. Marita pullakupassa. Nyt tiskataan ja sitten lähdetään kohti Hankoa tai jotain muuta suomen kohdetta. Tuuli ratkaisee, mutta sen näkee vasta avomerellä. Upea purjehduspäivä on alkamassa, tuuli suotuisa ja suuta on Hanko. Päivällä tuuli kasvaa, mutta pysyy kohtuullisena n. 8-10 m/s. Aallokko kasvaa ja surffeissa nopeus yli 9solmua. Komeaa ja aurinkoista menoa. Auringon laskiessa tuulen voima hiipuu. Jätän ison kakkoselle ja genuan sisään. Kone päälle ja pienet iltapalat.
Keskiviikkona 22.7. merellä
Marita ottaa vastuulleen koiravahdin. Saan nukkua pätkittäin n. 4 tuntia ja kaikki tarpeeseen. Marita on kuunnellut merta ja Junnu Vainiota, Tauno Paloa, Mambaa yms. n. 4 tuntia ja on nyt valmis siirtymään unten maille. Aurinko nousee ja tuuli viriää. Purjeisiin saadaan vetoa. Upea meno ja sää jatkuu. Ilmapuntarin viisari on siirtynyt ”fair alueelle”, se ei olekaan siis rikki. Horisonttiin nousee Bengtskär siten Hangon vesitorni. Vihdoinkin Hanko ykkösellä ja viimeinen veto kohti kaupunkia. Perillä. Meille on varattu paikka Maritan pojan Villen veneen m/s Alvarin viereen. Voi sitä jälleennäkemisen riemua. Saunaan ja syömään Origoon. Uskomatonta, mutta iltapäivällä teemme Villen kanssa vielä asuntokaupat. Ostamme hänen asuntonsa. Muutto on taas edessä, mutta se ei nyt tapahdu ihan heti. Ilta sujuu perheseurustelun merkeissä. Hangon satamassa on keskiviikkomarkkinat ja hulinaa riittää. Kirpparipöytien tarjonta kattaa kaiken timpurin kynästä isoäidin pottaan.
Legi 12: Sandhamn – Hanko: 120 miles, aika 26 tuntia
Torstai 23.7. Hanko
Päivä alkaa aurinkoisen ja helteisenä. Käyn pankissa ja kaupassa. Sitten vene taas lähtökuntoon. Vielä kerran saunaan, sillä keho on vielä lisärentoutusta vaille. Viimeiset pitkät legit vei voimia. Ajan suoraan avomerelle. Hanko ykköseltä suunta kohti Porkkala Kalbodania. Upea, upea ilma ja ihanteellinen tuulensuunta. Hieno finaali 4 viikon reissulle. Yö on satumaisen kaunis. Auringon laskua ja puolikuun nousua on sykähdyttävä seurata, aina. Tuuli tyyntyy ja loppumatka Harmajalle ja kotiin Laajasaloon sujuu koneella. Pieniä karttaharjoituksia Ulkomatalan wp:n määrittelyssä, mutta siitä emme saa edes kinaa aikaisiksi. Siinä missä Siperia opettaa niin meri yhdistää, tai sitten erottaa.
Perjantai 24.7. Revonpoukama
Kotilaiturissa klo. 03,45. Kaikki hyvin. Meri yhdisti.
Legi 13: Hanko – Laajasalo/Revonpoukama: 82 miles, aika 14 tuntia
TAUNO PALO JUHLAPURJEHDUS ON PÄÄTTYNYT.
27 vuorokautta
916 mailia
Kolme maata, Viro, Latvia, Ruotsi
Kolme saarta, Saarenmaa, Gotlanti, Öölanti
Kolme kaupunkia, Ventspils, Nyköping, Nynäshamn
12 satamaa.
Kiitoksia mielenkiinnostanne.
Marita ja Heikki