Viisi vuotta sitten huomattiin, että Onakseen tarvittaisiin vielä yksi tukeva pöytä. Rakennusmestarit antoivat käyttöön komeaa lankkua. Pasi Pennanen ryhtyi suunnittelemaan pöydän tekoa. Hän on tekninen opettaja ja työtila löytyi työpaikalta. Lankut saivat kuivua siellä. Työpaikka vaihtui ja lankut siirtyivät uuteen kouluun. Siellä työtila oli kuitenkin liian pieni. Lankut kuivuivat edelleen. Kolmannessa työpaikassa työtila oli riittävän tilava. Pöydän teko saattoi alkaa. Kokonaisaikaa ei tekijä osannut tarkkaan arvioida. Työtä tehtiin silloin kun voitiin, pieninä paloina. Valmis pöytä sai asettua vielä talven. Tarkoitus oli, että hyvin kuivunut puu turpoaisi ja jalat olisivat tiukasti kiinni sen varassa. Näin aluksi kävikin, mutta sitten puu taas eli ja varmuuden vuoksi pöytään tehtiin kiilat tukemaan jalkoja.
Siellä se komeilee grillikatoksessa, kouluja käynyt pöytä.
Pasi Pennanen