Heikki Juhani Kettunen 10.12.1941-22.5.2021
Kunniakommodori on poissa
Veneseuramme pitkäaikainen voimahahmo, kunniakommodori ja Onas-isäntä Heikki Kettunen menehtyi vakavan sairauden murtamana 22.5.2021 kotonaan Helsingin Koskelassa. Heikkiä jäi kaipaamaan laaja joukko perhettä, sukulaisia ja ystäviä sekä veneseuratovereita.
Me nuoremmat jäsenet muistamme Heikin aktiivisena saari-isäntänä, joka lukuisien talkoiden ja kunnostus- ja rakennustöiden lisäksi oli aina loistava seuramies, kaikille huomaavainen ystävä ja Onaksen metsien väsymätön samoilija. Saunan portaille ilmestyivät tuoreet vihdat, saaren marjapensaat saivat tuta Heikin poimurin voiman ja syksyisin sienipaikat olivat tarkoin varjeltuja salaisuuksia, mutta metsästä Heikki aina tuli saaliin kanssa. Keittokatoksessa loihdittiin kesäiltoihin mustikkasopat ja kantarellikastikkeet, pöytä katettiin aina kauniisti ja kutsu syömään saattoi usein tulla myös onnekkaille kanssaveneilijöille. Monet olivat lettukestit, joista saivat saaren lapset ja myös aikuiset iloita. Vieraanvaraisuus, huomioonottaminen ja anteliaisuus olivat kauniita asioita, joista Heikin seurassa sai aina nauttia.
Purjehtijana Heikki oli intohimoinen aavan meren rakastaja loppuun asti. Vielä viime kesänä juttelimme Onaksen rantaparlamentissa Gotlannit ja Klaipedat. Dulcinean purjehdukset eri vuosikymmenillä ja miehistöillä ulottuivat laajalti Itämeren alueelle. Joukkoon mahtui aikamoisia seikkailuja, konerikkoja, kovia kelejä ja meren mahtia kaikissa muodoissaan. Myös yksinpurjehdus oli Heikille tuttua ja rakasta, tarinat auringonnousuista avomerellä pitkän yksin valvotun yön jälkeen herättivät lähtemättömiä mielikuvia ja kaukokaipuuta kuulijoissa. Tarinat kommelluksineen oli aina höystetty huumorilla, joka myös oli Heikille hyvin ominainen ja luonteva tapa olla ja kommunikoida. Vielä viimeisissä viesteissä, tilanteen ollessa jo toivoton paranemisen suhteen, Heikki kertoi omaan positiiviseen tapaansa menevänsä kaikesta huolimatta “tukka hulmuten kohti kevättä”.
Jo vuonna 1989 Merihaan veneseuraan tullut Heikki toimi kommodorinamme kahteen otteeseen vuosina 1995-2005 ja 2008-2009. Hänen kommodorivuosinaan yhteistoimintaamme Helsingin Rakennusmestariveneilijöiden ja Kotkan Pursiseuran kanssa ideoitiin ja kehitettiin voimakkaasti. Yhdistys- ja yhteistyötoiminta oli luontevaa jatkoa Heikin työuralle Vakuutusyhtiö Kansassa ja myöhemmin omassa yritystoiminnassa. Heikin kommodori- ja myöhemmin 2010-luvulla Onas-isännyysaikoina saarisatamaamme parannettiin ja kunnostettiin ahkerasti, ja myöhäissyksyn halkotalkoot runsaine tarjoiluineen olivat kutakuinkin legendaarisia.
Telakan kevät ei tänä vuonna ollut entisensä, kun Dulcinea seisoi koskemattomana pitkälle toukokuuhun kipparin voimien hiipuessa nopeasti. Olimmehan Rajasaaressa tottuneet siihen, että Heikin vene laskettiin jo vähän jäidenlähdön jälkeen varhain keväällä kun muut vasta miettivät pressujen poistoa, ja nostettiin yleensä marraskuun lyhyinä päivinä köysien ja kannen vetäessä jo riitteeseen. Kun Heikin lähdön hetki oli toukokuisena lauantaina koittanut, oli hyvin koskettavaa nähdä seuraavana päivänä suuri joukko Heikin läheisiä pitämässä huolta Dulcineasta, joka nyt jatkaa matkojaan heidän toimestaan. Siellä purjehduksilla ja Onaksen saarisatamassamme on Heikin henki varmasti aina läsnä. Suuri purjehtija ja hyvä ystävä on poissa, mutta lukuisat lämpimät ja iloiset muistot eivät katoa.
Lepää rauhassa, kunniakommodori Kettu. Varmaankin purjehdit nyt jossain uusilla vesillä ja auringonnousu on juuri alkamaisillaan.
Lämmöllä Heikkiä muistaen
Katja Ceder
